19. huhtikuuta 2013

Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa

Vaikka koulu stressaa ja pitää kiireisenä, olen kuitenkin ehtinyt muutaman kirjan lukea ja hieman pienentää lukupinoa. Blogijuttuja olisi siis jonossa ja aloitetaan niiden purkaminen vaikka tästä satunnaisesta kirjastolöydöstä, joka osoittautui ihan mielenkiintoiseksi kirjaksi. Johan Harstad on kirjailijana minulle täysin tuntematon, mutta tämän kirjan perusteella voisin harkita lukevani muutakin kirjailijan tuotantoa.

40 vuoden tauon jälkeen Nasa aikoo palata kuuhun. Salaperäiselle Darlah 2 - kuuasemalle suuntautuvalle matkalle mukaan päätetään ottaa kolme tavallista nuorta, jotka valitaan maailmanlaajuisessa arvonnassa. Arpaonni suosii norjalaista Miaa, ranskalaista Antoinea ja japanilaista Midoria. Historiallinen matka saa ikävän käänteen kun kuuaseman yhteys Maahan katkeaa ja matka saa ikävän käänteen. Pian kuu paljastaa ikävät salaisuutensa.

Kiinnostavasta ideasta huolimatta tarina lähtee tuskastuttavan hitaasti liikkeelle ja muutamassakin vaiheessa tuli sellainen tunne, että en jaksa lukea tätä loppuun. Mutta onneksi päätin puskea tylsän aloituksen läpi, sillä tarina paranee edetessään. Vaikka loppua kohden tapahtumat tiivistyvät, on mukana myös muutama täysin irrallinen jakso, joilla ei tuntunut olevan minkäänlaista merkitystä tarinan kannalta. Tarinaa olisi siis voinut hieman tiivistää ja poistaa välistä turhat kohdat.

Loppua kohden alkaa onneksi kunnolla tapahtua ja alkupuolen pitkästyttävät sivut ovat muisto vain. Odottamattomat tapahtumat luovat mukavasti jännitettä ja en malttanut lopettaa lukemista, koska halusin tietää äkkiä mitä seuraavalla ja sitä seuraavalla sivulla tulee tapahtumaan. En halua paljastaa liikaa, mutta kirjan lopussa kaikki heittää häränpyllyä ja ainakin minut käänne onnistui yllättämään täydellisesti.

Darlah - 172 tuntia kuussa on mukava scifikirja, joka hitaasta alusta huolimatta lopulta piti otteessaan ja palkitsi lukijan viimeistään yllättävässä lopussa. Kirja ei ole sitä kaikkein raskainta scifiä, eikä minkäänlaista hardcorescifiähkyä tarvinnut pelätä. Suhtaudun aina pienellä varauksella kirjoihin, jotka löytyvät sattumalta, koska vaikka takakannen esittely saisikin kirjan kuulostamaan loistavalta, voi se osoittautua olemaan roskaa. Mutta onneksi Darlah - 172 tuntia kuussa oli lopulta oikein mukava lukukokemus.

------
Alkuteos: Darlah - 172 timer på månen
Karisto 2012, 438 s.
Suom. Elina Uotila
kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Scifiä olen lukenut hyvin vähän jostain syystä, vaikka yleisesti olen siitä kiinnostunut ainakin mitä tulee leffoihin ja tv-sarjoihin. Tämä kuu-kirja kuulostaa ihan hyvältä, sellaista voisi vaikka kokeilla. =D

    VastaaPoista
  2. Helei! Heitin sinulle haasteen blogissani :)

    VastaaPoista
  3. Pienellä kehitelyllä kirjasta saisi vielä paremman, muun muassa sinunkin mainitseman hitaan alun muuttamisella. Muuten kirja oli kyllä tosi koukuttava, ja sen kanssa tuli vietettyä aikaa yön pikku tunteina. Loppu oli osittain hiukan järkytys minulle (ei ole tullut vielä yhtään tällaista kirjaa luettua aijemmin), joten nukkumisen saikin jättää mielestä joksikin aikaa :D Ja tietenkin vielä Antoine ;__; Jollain tapaa hänestä ehti tulla lempihahmo.

    VastaaPoista
  4. Alku oli todellakin hieman tylsänpuoleinen, mutta loppupuoli korvasi paljon. En minäkään osannut arvata loppuratkaisua, koska odotin tietynlaista loppua, sillä luulin tietäväni, miten asiat yleensä nuortenkirjoissa menevät.

    VastaaPoista