22. huhtikuuta 2013

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

Nina Hurman esikoisteos osui tielleni muistaakseni kustantamon sivuilla ja heti esittelyn luettuani oli pakko laittaa kirjasta varausta kirjastoon, koska 20-luku ja noir-henkisyys kuulostivat yksinkertaisesti niin kiehtovalta yhdistelmältä. Onni oli myötä, sillä paria päivää pidempään kirjaa ei onneksi tarvinnut odotella luettavaksi. Sen sijaan blogitekstiksi kirjan herättämien ajatusten laittaminen vierähti harmittavan pitkäksi, joten tämäkin kuuluu niihin kirjoihin, jotka olen jo jokin aika sitten lukenut, mutta vasta nyt pääsevät blogiin asti.

Rouge on päivisin hattukaupan myyjätär, mutta iltaisin nainen laulaa jazzia. Kun tunnettu pirtutrokari Guld-Gusti murhataan syntymäpäiväjuhliensa tuoksinnassa, Rougen veli joutuu epäillyksi surmatyöstä. Rouge kuitenkin tietää, että hänen veljensä on syytön ja haluaa saada oikean syyllisen vastuuseen teostaan. Tutkimukset tuovat vastentahtoisesti yhteen Rougen ja poliisietsivä Korpelan, joiden välillä väreilee heti ensitapaamisesta jotain muutakin kuin pelkkää kiinnostusta. 

Vaikka Yönpunainen höyhen on dekkari, kirjassa oli yllättävänkin vähän jännitystä ja tällainen lukijakin, joka pitää oikeastaan vain harvoista kunnon dekkareista, onnistui viihtymään tarinan parissa. 1920-luvun Helsinki oli tapahtumapaikkana kuvattu niin kiinnostavasti ja hyvin, että melkeinpä itse olisi halunnut olla siellä nauttimassa kiehtovasta aikakaudesta. Hurma oli siis esikoisteoksessaan onnistunut ajankuvauksessa loistavasti.

Olin vähän epäileväinen kirjan sisältämän erotiikan suhteen, sillä en juurikaan välitä ylitsepursuavasta erotiikasta kirjoissa, mutta Yönpunainen höyhen ei onneksi ollut mikään liian rankka tapaus. Mukana oli ajoittain varsin ronskia erotiikkaa, mutta se toimi yllättävän hyvin osana muuten mielenkiintoista tarinaa.

Yönpunainen höyhen oli parinsadan sivun mittainen nopea ja mukava lukukokemus, jota olisin kyllä lukenut vielä enemmänkin eli lisäsivut eivät olisi haitanneet ollenkaan. Pakko vielä mainita, että kirjan kannet ovat erittäin onnistuneet ja sopivat kirjan tunnelmaan ja aikaan loistavasti. Kansia onkin kehuttu muissakin blogeissa, joissa tämä kirja on luettu. Odotan innolla Hurman tulevia kirjoja, sillä näin onnistunut esikoisteos lupailee pelkästään hyvää.

------
Gummerus 2013, 223 s.
kirjastosta

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen esikoisteos tämä kyllä oli. En aivan sokeasti ihastunut kirjaan, mutta viihdyin hyvin Yönpunaisen höyhenen parissa ja jäin odottamaan seuraavia Hurman kirjoja.

    VastaaPoista