11. toukokuuta 2015

Kirsti Kuronen: Paha puuska

Ehdin muutamasta blogista huomata ylistäviä arvioita Kirsti Kurosen nuortenkirjasta Paha puuska. Vain 75 sivuinen tarina on runomuotoinen ja koska en lue runoja juuri koskaan, suhtauduin kirjaan erittäin suurella varauksella. Paha puuska onnistui kuitenkin karistamaan kaikki ennakkoluulot ja varautuneisuuteni heti ensimmäisellä sivulla.

14-vuotiaan Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri menee syyslukukauden ensimmäisen koulupäivän jälkeen junan alle. Laurin itsemurha suistaa perheen raiteiltaan. Isä muuttaa Tallinnaan, äiti vetää unilääkkeitä ja Hilla istuu metsässä kivellä juttelemassa veljelleen.

Enpä olisi uskonut, että Paha puuska iskee minuun, joka en runoista ole oikein koskaan erityisemmin välittänyt, niin voimakkaasti. Kirja on kauniisti kerrottu, mutta samalla surullinenkin tarina Hillasta, joka yrittää paitsi selvitä veljensä itsemurhasta myös löytää sille syyn, sillä pitäähän teolle olla jokin syy. Lukiessani en oikeastaan edes ajatellut, että nyt luen runoa, vaan tarina kuljetti mukanaan erikoisemmasta kerrontamuodosta huolimatta.

Olin varma, että Paha puuska tulisi koskettamaan myös tällaista kovapintaistakin lukijaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että kuinka paljon Kurosen kirjoittamat kauniit lauseet ja etenkin Hillan vahvat tunteet lopulta koskettivatkaan. Lähellä oli, että en olisi kyynel silmässä tätä lukenut. En voi kuvitellakaan miten väkevä lukukokemus tämä olisi sellaiselle, jolle itsemurha on läheisempi aihe.

Paha puuska on hieno kirja, jota voin ehdottomasti suositella niin nuorille kuin vähän aikuisemmillekin lukijoille. Eikä kannata olla niin kuin minä, että antaa runomuotoisuuden luoda typeriä ennakkoluuloja.

Pahan puuskan lukee nopeasti, mutta se vaikuttaa varmasti pitkään.

Pitkästä aikaa saan lukuhaastettakin eteenpäin. Paha puuska kuittailee haasteesta kohdan 28. A book with antonyms in the title. 

-----
Karisto 2015, 75 s.
kirjastosta

********

Aloitin toukokuun alussa opiskeluihini kuuluvassa työharjoittelussa, jossa aika vierähtääkin sitten ihan syksyn puolelle asti ja saattaa näkyä blogissakin pienenä hiljaiselona.

Jo nyt reilun viikon jälkeen huomaa, että aikaa lukemiseen ei enää sitten olekaan ihan niin paljon kuin toivoisin. Goodreadsin puolella jo valittelin, että kivat kirjat joutuvatkin nyt odottelemaan, että löytyy tarpeeksi lukuaikaa.

Huomasinpas, että blogini 200. postaus lähestyy. Ehkä pitäisi keksiä jotain kivaa sen kunniaksi ;)

3 kommenttia:

  1. Olen lukenut tästä monesta paikasta kehuvia arvioita. Pitäisi lukea itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin olen yksi kehujista. :) Erilainen, kauniisti runomuotoon kirjoitettu kirja kurjasta aiheesta.

      Poista
  2. Tämä iski niin syvälle! Voi kun opettajat luetuttaisivat tätä kouluissa...

    VastaaPoista