24. maaliskuuta 2015

Robert Louis Stevenson: Aarresaari

Muistan, että joskus pienenä yritin kuunnella Robert Louis Stevensonin Aarresaarta satukasetilta, mutta tarina oli mielestäni hirveän pelottava, enkä koskaan uskaltanut kuunnella loppuun asti. Kun mietiskelin minkä yli 100-vuotiaan kirjan haluaisin 50 kategorian haasteeseen lukea, päätin, että ehkä nyt parikymmentä vuotta vanhempana olen jo tarpeeksi rohkea lukeakseni vihdoinkin Aarresaaren loppuun asti.

Leskiäitinsä kanssa majataloa Englannin rannikolla pitävä Jim Hawkins saa majatalossa yöpyvältä merimieheltä haltuunsa kartan, joka vie kaukaiselle saarelle piilotetun aarteen luokse. Yhdessä tohtori Liveseyn, patruuna Trelawneyn sekä vähintäänkin epäilyttävän miehistön kanssa Jim lähtee seikkailulle kohti Aarresaarta. 

Aarresaari ei ollutkaan yhtään niin pelottava kuin se pienenä kasetilta kuultuna vaikutti. Tarina kuitenkin tuntui lähtevän liikkeelle hieman hitaasti ja jähmeästi. Menikin jonkin aikaa ennen kuin Jim ja kumppanit edes pääsivät lähtemään aarrejahtiin. Alun jälkeenkin tarina tuntui etenevän ajoittain omaan makuuni liian hitaasti, mutta siitä huolimatta Aarresaari oli varsin viihdyttävä merirosvoseikkailu.

Kirjan ehdottomasti kiinnostavin hahmo oli vähän ketku John Silver, joka kääntää takkia ja vaihtaa puolta aina kun se hänelle parhaiten sopii.  Jim Hawkins oli yllättävänkin nokkela poika, joka onnistui selviämään useammastakin kiperästä tilanteesta. Aarresaari on erittäin miehinen seikkailu, sillä Jimin äidin lisäksi tarinassa ei juurikaan naishahmoja ollut.  

Aarresaari taitaa olla ensimmäinen lukemani teos Stevensonilta, sillä en ole yhtään varma olenko joskus lukenut kirjailijan toisen tunnetun teoksen, Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden. Luultavasti en, vaikka tarina toki on tuttu jo muuten. Pitääkin jossain vaiheessa paikkailla aukkoa yleissivistyksessä ja tarttua Stevensonin muuhunkin tuotantoon.

Aarresaari sopii lukuhaasteessa kohtaan 23. A book more than 100 years old.

------
Alkuteos: Treasure Island
Otava 2004,  320 s.
Suom. Jukka Kemppinen
kirjastosta

1 kommentti:

  1. Nuorempi villasukkalapsi (7-vuotias tyttö) luki Mauri Kunnaksen version tästä kirjasta ja piti siitä niin kovasti, että valitsi tämän aidon ja alkuperäisen kirjan viimeisimmällä kirjakauppakäynnillä itselleen :)

    VastaaPoista