1. toukokuuta 2016

Takashi Hiraide: Kissavieras & Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Oho, nyt onkin jo toukokuu. Luin huhtikuussa suorastaan hävettävän vähän ja bloginkin suhteen olin vähän liiankin laiska. Lukeminen jumittelee vieläkin, mutta blogin kanssa yritän nyt päästä ajan tasalle ja bloggaamattomat kirjat (onneksi niitä on vain kaksi) esiteltyä. Olen myös katsellut kustantamoiden uutuusluetteloita, joten pientä koontia syksyn (ja vähän kesänkin) kiinnostavimmista kirjoista on tulossa piakkoin.

Tykkäsin kovasti sekä Hiraiden että Morrisonin teoksista, mutta luku- ja blogijumien takia ne ovat jääneet blogissa esittelemättä. Molemmat on siis luettu jo aika päiviä sitten, mutta nyt vihdoinkin muutama sananen kummastakin.

TAKASHI HIRAIDE: KISSAVIERAS

Takashi Hiraiden Kissavieras onnistui melkein menemään minulta kokonaan ohi kevään uutuuksista. Onneksi huomasin tämän kuitenkin Instagramin puolelta, sillä kirja oli ehdottomasti jotain, mitä halusin lukea. Ja kansi on jotain aivan upeaa. Katsokaa nyt sitä. Pelkistetty, mutta lumoava. Upea kansi on Satu Kontisen käsialaa.

Eräänä päivänä Tokion laitamilla asustelevan kirjailijapariskunnan pihalle tassuttelee kissa, joka vierailee pihalla seuraavinakin päivinä. Chibiksi nimetyn kissan lähes päivittäiset vierailut muuttavat pariskunnan elämän. Chibi alkaa tuntua aivan kuin omalta kissalta, vaikka kissa palaakin aina oikeiden omistajiensa luo. Sitten tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken.

Kissavieras on kaunis ja minimalistinen kirja. Tässä oli sellainen miellyttävän verkkainen ja erittäin japanilainen tunnelma, johon en voinut muuta kuin ihastua. 

Kissanomistajana minua erityisesti ilahduttivat ne kohdat, joissa kerrottiin Chibin tekemisistä. Kissojen touhot ovat selvästikin universaaleja, sillä Chibin touhuilut tuntuivat jotenkin niin tutuilta, kuin ne olisi kirjoitettu omasta kissasta. 

Kerrassaan ihana kirja. Rauhallinen ja kevyt, mutta samalla yllättävän viisas ja syvällinen. Kissavierasta on luettu paljon, mutta jos joku ei vielä ole tätä lukenut, suosittelen ehdottomasti lukemaan viimeistään nyt.

------
Alkuteos: Neko no Kyaku
Kustantamo S & S 2016, 152 s.
Suom. Raisa Porrasmaa
kirjastosta


 TONI MORRISON: LUOJA LASTA AUTTAKOON

Luoja lasta auttakoon on vasta toinen lukemani kirja Toni Morrisonilta. Ensimmäinen oli pari vuotta sitten lukemani Koti, josta pidin valtavasti. Lisää Morrisonia päädyin kuitenkin lukemaan vasta nyt.  

Syntyessään Bride on "sudaninmusta" ja vaaleammalle äidilleen Sweetnessille tyttären tumma ihonväri on katastrofi ja kauhistus. Sweetness häpeää lastaan ja äidin ja tyttären välille kasvaa kuilu. Aikuisena Bride on kääntänyt ihonvärinsä edukseen ja hänestä on tullut menestyjä.

Sanon tämän nyt vain kahden kirjailijalta lukemani teoksen perusteella, mutta Morrisonilla on taito kertoa suuri tarina pienessä paketissa. Luoja lasta auttakoon on vain 180 sivua pitkä, mutta tarina on siitä huolimatta väkevä, vahva ja hienosti kerrottu. Kirjassa ei käsitellä mitään pikkujuttuja, mutta siitä huolimatta tarina ei missään vaiheessa tuntunut liian raskaalta. 

Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi Briden suulla, mutta ääneen pääsevät myös esimerkiksi Briden äiti Sweetness ja miesystävä Booker, joista jokainen tuo tarinaan oman lisäyksensä. Morrison saa rakenteen toimimaan hienosti. Näin hienoa ja kauniisti kirjoitettua teosta oli suorastaan ilo lukea. 

Ehkä seuraavan Morrisonini luen vähän aikaisemmin kuin vasta parin vuoden päästä. Morrisonilta on suomennettu tusinan verran teoksia, joten valinnanvaraa luulisi ainakin löytyvän.

-----
Alkuteos: God Help the Child
Tammi 2016, 180 s.
Suom. Kaijamari Sivill
kirjastosta 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti