28. joulukuuta 2012

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Kiinnostuin tästä kirjasta jo kun luin Lukuisan heinäkuisen kirjoituksen alkuperäisteoksesta ja suomennoksen ilmestymisenkin jälkeen kirja on kerännyt kehuja kirjabloggaajilta. Olisin mielelläni lukenut suomennoksen heti kun se syyskuussa ilmestyi, mutta muutto- ja opiskeluhässäköiden takia kirjan lukeminen vain jotenkin jäi. Mutta onneksi Sarah Winmanin esikoisteos palasi yllättäen mieleeni ja sain sen vihdoinkin luettavakseni itselleni.

Kani nimeltä jumala on kahdessa osassa kerrottu Eleanor Maudin - eli Ellyn - elämäntarina. Ensimmäisessä osassa Ellyn lapsuudessa vaikuttavat paitsi tärkeä isoveli Joe ja omalaatuinen naapurintyttö Jenny Penny, myös kani, joka saa nimekseen Jumala. Toisessa osassa vuodet ovat vierineet ja Elly on jo aikuinen. Hänen aikuiselämäänsä koskettavat paitsi vanhan ystävän löytyminen uudestaan vuosien jälkeen myös maailmaa mullistaneet hetket kuten prinsessa Dianan kuolema ja WTC:n terrori-iskut.

Kuten moni muukin tämän kirjan lukenut bloggari on sanonut, pidin eniten kirjan ensimmäisestä osasta. Ellyn lapsuus oli kerrottu suloisesti ja kauniisti lapsen äänellä, eikä samanlaista tunnetta riittänyt enää toiselle puoliskolle, vaikka ei Ellyn aikuiselämästäkään kertonut osa mitenkään huono ollut. Se ei vain jotenkin tuntunut yhtä kiehtovalta kuin päähenkilön lapsuuden tapahtumat. Jotenkin monet kirjan henkilöistä olivat menettäneet suuren palasen kiinnostavuudestaan toisessa osassa.

Kani nimeltä jumala on siis tosiaan Winmanin esikoisteos, mistä suuri hatunnosto kirjailijalle, sillä niin ihastuttavan kirjan hän on onnistunut esikoisenaan kirjoittamaan. Ennen minua tämä kirja oli onnistunut lumoamaan monet sen lukeneet, eikä minuakaan tarvinnut siihen kovin pitkään suostutella. Jo muutaman sivun luettuani olin varma, että tästä tulen tykkäämään ja paljon. Vaikka toinen puolisko kirjasta olikin heikompi verrattuna ensimmäiseen, on Kani nimeltä jumala erittäin lumoava kirja.

------
Alkuteos: When God Was a Rabbit
Tammi, 324 s.
Suom. Aleksi Milonoff
kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Harvoin tulee vastaan niin ihanaa kirjaa, että sen haluaisi lukea heti uudelleen. Kani nimeltä jumala oli kuitenkin juuri sellainen <3

    VastaaPoista
  2. Lumoava on juuri oikea sana! =D Kirjassa on jonkinlaista rauhallista taikaa, vaikka realismin rajoissa pysytäänkin. Minä myös tykkäsin enemmän kirjan ensimmäisestä osasta.

    VastaaPoista