13. syyskuuta 2013

Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias

Opiskelut ovat taas alkaneet ja niiden myötä lukuinnostukseni ja -aikani on käynyt harmittavan vähiin. En ole oikeastaan ehtinyt lukea kuin muutaman kirjan, jotka nyt odottelevat pääsevänsä esiintymään blogissa asti. Aloitetaanpas blogijonon purkaminen viimeisimmästä lukukokemuksesta, Juha-Pekka Koskisen Haavekauppias - kirjasta, jonka päädyin lainaamaan mukaani kirjastosta melkein kokonaan kansitaiteen perusteella.

Isoäitinsä Amalian luokse lumitöihin mennyt Sami näkee isoäidin luota poistuvan salaperäisen silinteripäisen kellokauppiaan. Pian kellokauppiaan käynnin jälkeen Amalia katoaa, eikä hän ole ainoa kaupungissa kadonnut ihminen. Yhdessä siskonsa Liisan ja ystävänsä Jonin kanssa Sami saa selville, että Amalia on matkannut salaperäisen 13. hetken kellon avulla Haavekaupunkiin, jonka nimi on pahasti harhaanjohtava. Kolmikon on pelastettava Amalia ennen kuin on liian myöhäistä.

Tykkäsin tästä niin paljon, että luin kirjan yhdeltä istumalta ja olisin voinut lukea enemmänkin, sillä 148 sivuinen tarina oli harmittavan nopeasti hotkaistu. Kirjan parissa ei ehtinyt hetkeäkään tylsistyä, sillä Haavekauppiaan tarina ja maailma imaisivat heti mukaansa. Omituisista kelloista ja Haavekaupungista olisi voinut lukea enemmänkin, sillä nyt tuntui, että tarinassa ainoastaan raapaistiin pintaa, mitä kaikkea tarinan maailma voisikaan sisältää. Ainakaan minua ei haittaisi, jos tarinalle joskus tulisi jatkoakin.

Haavekauppias on ainakin minun mielestäni hyvä kotimainen nuortenkirja, jonka kieli on sujuvaa ja tarina mukaansatempaava. Tätä kirjaa voisi suositella erityisesti niille, jotka eivät jaksa lukea paksuja kirjoja, koska Haavekauppiaan lukee varmasti kuka tahansa nopeasti. Erityismaininta ihastuttavasta kansitaiteesta, joka minusta sopi loistavasti kirjan tunnelmaan ja maailmaan.

-------
Karisto 2013, 148 s.
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti