19. helmikuuta 2012

Anja Gustafsson: Uranaiset

Kärsin edelleen siitä, että muiden kiireiden takia jää kamalan vähän aikaa kirjojen lukemiseen, vaikka odottamassa olisikin iso pino kirjoja. Anja Gustafssonin Uranaiset - kirja ehti odottaa pöydällä puoliksi luettuna jo jonkin aikaa ennen kuin vihdoinkin sain tartuttua uudestaan kirjaan ja luettua sen loppuun. Toivottavasti aikaa löytyy muidenkin kirjojen lukemiseen, koska odottamassa on useampikin erittäin mielenkiintoinen teos, jotka lukisin heti jos vain pystyisi.

Eläkkeellä oleva opettaja Paula Roos osallistuu antiikkia ja ruokaa yhdistävälle kurssille Mustion linnassa, jossa samaan aikaan järjestetään naisjohtajille tarkoitettu kurssi. Tammisaaren poliisi joutuu töihin kun linnan museoon murtaudutaan ja joesta löytyy nuoren miehen ruumis. Myöhemmin yksi naisjohtajuuden kurssin osallistujista löydetään kuristettuna kotoaan, jolloin Paula alkaa pohdiskella omia havaintojaan ja selvitellä tapahtumia omin päin.

Uranaiset on perusdekkari, joka on viihdyttävä kokonaisuus, mutta ei nouse mitenkään loistavalle tasolle. Itse olen lukenut useita paljon koukuttavampia jännityskirjoja ja niihin verrattuna Uranaiset oli paikoitellen jopa melko tylsä. Huono kirja tämä ei ole, mutta enemmänkin peruskauraa kuin uusi klassikko. Mukana on mielenkiintoista antiikkitietoa ja hyvää visuaalista kuvailua, mutta muuten Uranaiset on kuin oppikirjan mukainen arvoitusdekkari. Henkilöhahmoista kukaan ei nouse erityisen mieleenpainuvaksi. Paula Roos on sympaattinen hahmo, mutta mieleen tuli välillä vähän kotikutoinen neiti Marple.

Jos pitää dekkareista ja varsinkin kotimaisista sellaisista, Uranaiset on varmasti viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Itsekin kyllä tykkäsin jossain määrin, mutta lukemieni dekkarien parhaimmistoon kirja ei valitettavasti nouse. Kaiken kaikkiaan aika perusromaani.

------
Myllylahti 2011, 288 s.
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti