Helmikuu pyörähti käyntiin lukemalla Kathryn Stockettin Piiat - romaani, jonka olen halunnut lukea jo todella pitkään. En vain ole saanut sitä käsiini, mutta onneksi nyt oli onni myötä ja sain kirjan luettavaksi. Kuten aiemmin esittelemäni Norwegian Wood, kiinnostuin tästä kirjasta luettuani kirjasta tehdyn elokuvan arvostelun, minkä lisäksi taisin vielä lukea jostain lehdestä artikkelin Stockettista ja kirjasta. Siinäpä siis tarpeeksi suostuttelua kirjan lukemiseksi!
Piiat sijoittuu 1960-luvun Mississippin Jacksoniin, jossa rotuerottelu elää vahvana. Valkoisten seurapiirirouvien koteja ja lapsia hoitavat tummaihoiset apulaiset, jotka eivät saa edes käyttää samaa vessaa kuin valkoiset ja muutenkin apulaisia (ja tummaihoisia yleensäkin) kohdellaan toisen luokan kansalaisina. Nuori kirjailijaksi haluava Skeeter poikkeaa ystävistään, aivottomista valkoisista rouvista ja päättää ryhtyä kirjoittamaan kirjaa siitä millaista on olla musta kotiapulainen ja työskennellä valkoisissa perheissä. Apulaisilla onkin sitten kerrottavaa, niin hyvää kuin huonoakin.
Kirja käsittelee vaikeaa aihetta, mutta onnistuu kertomaan aiheesta lämminhenkisesti ja sydämellisesti, unohtamatta kuitenkaan aiheen vakavuutta. Uskottavuutta tarinaan lisää se, että kirjailija Stockettilla on omakohtaisi kokemuksia apulaisista. Hän kasvoi perheessä, jossa oli töissä musta kotiapulainen. Stockett kuitenkin huomauttaa, että kukaan muu kuin kotiapulainen ei osaa kertoa tarinaa juuri oikein, mutta kirjailija tekee erittäin hyvää työtä.
Piiat on hyvin kirjoitettu tarina aiheesta, joka varmasti herättää ajatuksia ja vahvoja tunteita. Kirja onnistuu olemaan samalla koskettava ja viihdyttävä. Hatunnosto Stockettille näin hyvän romaanin kirjoittamisesta. :)
------
Alkuteos: The Help
WSOY 2010, 620 s.
Suom. Laura Beck
kirjastosta
Suom. Laura Beck
kirjastosta
Minunkin mielestäni Piiat on onnistunut romaani. Se on toisaalta kepeä ja viihdyttävä, mutta kirjan kepeyden takana on vakavia ja poliittisia teemoja. Stockett sitoo kaiken hienosti yhteen.
VastaaPoista