22. helmikuuta 2013

Stephen King: Auringonlaskun jälkeen

Olen varmaankin hurahtanut nyt oikein kunnolla Stephen Kingiin, koska ennen luin Kingiä ehkä joskus satunnaisesti kerran parissa vuodessa, mutta nykyisin käyn joka kirjastoreissulla katselemassa mitä hyllystä Kingin kohdalta löytyy. Pimeä yö, tähdetön taivas oli hieno kokoelma Kingin novelleja, joten nappailin kirjastosta mukaani lisää herran novellituotantoa. 

Auringonlaskun jälkeen sisältää 13 kertomusta, joissa ollaan paitsi todellisuuden rajamailla, myös elämän ja kuoleman häilyvällä rajalla. Tarinoissa on tietysti Kingin tapaan yliluonnollisia elementtejä ja väristyttävää kauhua.  Mukana on niin pidempiä novelleja kuin lyhyempiäkin tarinoita.

Oikeastaan jokaisessa novellikokoelmassa, minkä olen lukenut, on ollut mukana niitä todella hyviä kertomuksia ja sitten vähän kehnompaa tarinaa. Auringonlaskun jälkeen ei ole säännön poikkeus, vaikka kaikki tarinat ovatkin ihan viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. Muutama kirjan tarinoista oli erittäin hyviä, kuten esimerkiksi pakko-oireinen ja painostavan jännittävä N, joka loppua myöten oli hyvin kirjoitettu ja koukuttava. Myös Piru kissaksi ja Mykkä olivat mielestäni kokoelman parhaimmistoa, vaikka ensimmäisenä mainitun loppu olikin hyvin outo ja splattermainen.

Kirjan huonommista tarinoista ehdottomasti omasta mielestäni kaikkein huonoin ja jotenkin muuhun kokoelmaan sopimaton oli Hyvin tiukka paikka, joka ällöttävyydessään sai melkeinpä hyppäämään sivut yli ja jättämään lukematta koko tarinan. Ainakin Piparkakkutyttö ja Kuntopyörä tuntuivat hieman ylipitkiltä, mutta olivat muuten ihan sujuvaa luettavaa.

Mukana kirjassa olevat kirjailijan johdanto- ja saatesanat olivat hieno pieni lisä, sillä ainakin minusta on mukava lukea mistä johonkin tarinaan on saatu idea, mutta tietenkään liikaa ei tarinoita tarvitse selitellä, minkä onneksi myös King tietää.

------
Alkuteos: Just After Sunset
Tammi 2010,  392 s.
Suom. Ilkka Rekiaro 
kirjastosta

3 kommenttia:

  1. Ooh, minä tykkäsin tosi paljon tästä kokoelmasta! Yksi parhaimmista, jonka olen mieheltä lukenut! Nyt kun luettelit noita tarinoiden nimiä, ne putkahtivat mieleen melko hyvin, sen verran hyviä ovat. Ja juu, Hyvin tiukka paikka ällöydestään huolimatta on jäänyt lähtemättömästi mieleen. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ehkä se on jäänyt juuri ällöytensä takia mieleen. ;) Ainakin minulle taisi käydä juuri niin :)

      Poista
  2. Tämä ei noussut suosikikseni Kingin novellikokoelmista, mutta viihdyin silti tarinoiden parissa. N oli minunkin suosikkini Lakkiaispäivän lisäksi, myös Kuntopyörässä oli mukavasti jännitystä, vaikka alku olikin aika hidas. Piparkakkutyttö oli vähän yllätyksetön ja tasapaksu. Mielipiteemme eroavatkin sitten noiden Piru kissaksi ja Hyvin tiukka paikka -tarinoiden kohdalla, edellinen oli minusta kokoelman huonoin tarina ja jälkimmäinen taas paikoitellen jopa hauska, samastuin myös siihen ahtaan paikan kammoon. Johdanto ja varsinkin saate oli oikein mukavaa luettavaa, kiva tietää miten tarinat ovat syntyneet :)

    VastaaPoista