Tätä kirjaa on ylistetty niin valtavasti, että tietysti se on ollut myös minun lukulistallani, vaikkakaan ei aivan kärkipäässä. Suomennoksessa oli kirjastossa niin pitkät varausjonot, että päätin jaksavani odotella vielä vähän aikaa kirjan lukemista. Sitten tulikin kirjoista ja siinä samalla juuri tästä puhetta kesätyökaverin kanssa ja hän mukavasti lainasikin minulle kirjan englanninkielisenä pokkarina. Olihan se sitten heti luettava.
Hazel ja Augustus tapaavat syöpäsairaiden tukiryhmässä. Hazel sairastaa parantumatonta syöpää, Augustus on jo onnistunut selättämään luusyövän, vaikka menettikin sille toisen jalkansa. Vaikka parantumaton sairaus ja kuolema häälyvätkin jatkuvasti suhteen taustalla, Hazel ja Augustus rakastuvat palavasti ja peruuttamattomasti.
Odotin, että The Fault in Our Stars olisi ollut sellainen kirja, joka saa minunkin silmänurkat kostumaan, vaikka en kovin usein kirjoja lukiessa itkekään. Tarina oli kyllä koskettava, mutta loppujen lopuksi yhtään kyyneltä ei näkynyt. Olen joko niin kovasydäminen, että edes tämä ei itketä tai sitten vain osasin jo aavistella, että eihän tällainen tarina voi mitenkään päättyä niin, että kaikki eläisivät trallatellen onnellisina.
Erityisesti pidin kirjassa siitä, että vaikka sen aihe onkin vakava ja surullinen, ei tarina alusta loppuun ollut masentunutta itkuvirttä syövästä ja kuolemasta. Hazel ja Augustus osaavat jopa vitsailla asiasta. Pidinkin kovasti Hazelista ja Augustuksesta, jotka olivat söpöjä ja sympaattisia.
The Fault in Our Stars oli mieleenpainuva ja koskettava, mutta onneksi huumorilla maustettu, lukukokemus. Kirja on saanut erittäin paljon suitsutusta, mutta omalla kohdallani tämä ei ehkä ollut sellainen, että ylistäisin kirjan maasta taivaisiin. Pidin kyllä kirjasta, mutta kirjan lopetettuani tämä tuntui enemmän yhdeltä kirjalta muiden joukossa kuin uudelta suosikiltani. Siitä huolimatta voin kirjaa suositella jos joku vielä miettii kannattaisiko tähän tarttua.
Tämä oli ensimmäinen lukemani John Greenin kirja, mutta kirjailijan tyyli vetosi minuun valtavasti, joten eiköhän lukulistalleni eksy muutakin Greenin tuotantoa. Vähän olen jo katsonut, että mitä kirjailijalta lukisi seuraavaksi, mutta en ole vielä osannut päättää, että mihin Greeniin tartun seuraavaksi.
The Fault in Our Stars on väännetty myös valkokankaalle ja elokuva sai ensi-iltansa Suomessa viime viikolla. Ehkäpä käynkin katsomassa myös elokuvankin, sillä kovasti kiinnostaa miten kirja on onnistuttu muuttamaan elokuvaksi. Harmi, että pääosanäyttelijät eivät vastaa kuvitelmiani Hazelista ja Augustuksesta, mutta ehkä pelkästään tuon takia ei kannata jättää elokuvaa näkemättä.
Odotin, että The Fault in Our Stars olisi ollut sellainen kirja, joka saa minunkin silmänurkat kostumaan, vaikka en kovin usein kirjoja lukiessa itkekään. Tarina oli kyllä koskettava, mutta loppujen lopuksi yhtään kyyneltä ei näkynyt. Olen joko niin kovasydäminen, että edes tämä ei itketä tai sitten vain osasin jo aavistella, että eihän tällainen tarina voi mitenkään päättyä niin, että kaikki eläisivät trallatellen onnellisina.
Erityisesti pidin kirjassa siitä, että vaikka sen aihe onkin vakava ja surullinen, ei tarina alusta loppuun ollut masentunutta itkuvirttä syövästä ja kuolemasta. Hazel ja Augustus osaavat jopa vitsailla asiasta. Pidinkin kovasti Hazelista ja Augustuksesta, jotka olivat söpöjä ja sympaattisia.
The Fault in Our Stars oli mieleenpainuva ja koskettava, mutta onneksi huumorilla maustettu, lukukokemus. Kirja on saanut erittäin paljon suitsutusta, mutta omalla kohdallani tämä ei ehkä ollut sellainen, että ylistäisin kirjan maasta taivaisiin. Pidin kyllä kirjasta, mutta kirjan lopetettuani tämä tuntui enemmän yhdeltä kirjalta muiden joukossa kuin uudelta suosikiltani. Siitä huolimatta voin kirjaa suositella jos joku vielä miettii kannattaisiko tähän tarttua.
Tämä oli ensimmäinen lukemani John Greenin kirja, mutta kirjailijan tyyli vetosi minuun valtavasti, joten eiköhän lukulistalleni eksy muutakin Greenin tuotantoa. Vähän olen jo katsonut, että mitä kirjailijalta lukisi seuraavaksi, mutta en ole vielä osannut päättää, että mihin Greeniin tartun seuraavaksi.
The Fault in Our Stars on väännetty myös valkokankaalle ja elokuva sai ensi-iltansa Suomessa viime viikolla. Ehkäpä käynkin katsomassa myös elokuvankin, sillä kovasti kiinnostaa miten kirja on onnistuttu muuttamaan elokuvaksi. Harmi, että pääosanäyttelijät eivät vastaa kuvitelmiani Hazelista ja Augustuksesta, mutta ehkä pelkästään tuon takia ei kannata jättää elokuvaa näkemättä.
-----
Penguin Books 2012, 301 s.
kaverilta lainattu
Elokuva on loistava, suosittelen ehdottomasti katsomista! Minä kyllä rakastan kirjaa kyyneleisellä raivolla ja leffa aiheutti melko lailla samanlaiset reaktiot... Suosittelen silti. :D
VastaaPoistaPaper Towns on minulla vielä lukematta, mutta The Fault In Our Starsin ohella oma suosikkini Greenin tuotannosta on Will Grayson, Will Grayson. (Kirjoitettu yhdessä David Levithanin kanssa.) Jos siis mietit mitä Greeniltä lukisit, suosittelen sitä.
Kiitos kirjavinkistä! Mietiskelen tosiaan vielä mikä olisi kiinnostavin teos Greeniltä seuraavaksi luettavaksi. Tuo Will Grayson, Will Grayson oli harkinnassa jo ennen tätä, mutta ehkä siihen voisi nyt vinkkisi perusteella tarttua :)
Poista