22. elokuuta 2014

Tahereh Mafi: Unravel Me

Parin viikon odottamaton hiljaiselo blogissa on päättynyt ja vihdoinkin sain kirjoiteltua yhdestä loppukesän lukukokemuksesta. Ehkä saisin viimeinkin purettua myös bloggaamista odottavien luettujen sumaa, joista kaikki eivät todennäköisesti kuitenkaan blogiin pääse. Ensin kuitenkin vähän tuoreempaa lukukokemusta. Tahereh Mafin dystopiatrilogian aloitusosan Shatter Me luin kesäkuussa ja jatko-osa päätyi omaan hyllyyn ja luettavaksi yllättävän nopeasti.

Kirja herätti yllättävän voimakkaita ajatuksia, joten tämä kirjoitus saattaa sisältää tavallista enemmän juonipaljastuksia. Ei mitään dramaattista, mutta pieniäkin paljastuksia pelkäävien kannattaa varmaankin lukea kirjoitus varovasti.

Vankeus on vaihtunut vapauteen ja uuteen elämään Omega Pointissa, mutta Juliettella on vaikeuksia sopeutua joukkoon. Aika Adamin kanssa on vähissä, eikä Juliette ole edistynyt kykyjensä kehittämisessä niin paljon kuin muut toivovat. Lisäksi Juliette ei saa mielestään Warneria, jonka tietää haluavan löytää hänet ja Omega Pointin. Warner on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Julietten ja tuhotakseen kapinalliset. 

Ensimmäisessä osassa tykkäsin erittäin paljon Mafin kirjoitustyylistä, joka tuntui tässä toisessa kirjassa laimentuneen hieman tylsempään ja "tavallisempaan" suuntaan. Kirja ei siis samalla tavalla pursuillut kauniita ja erikoisia kielikuvia kuin edellinen ja yliviivauksetkin olivat harvassa. Juliette ei tietysti enää kirjoittele muistikirjaansa, minkä takia yliviivaukset eivät ole enää niin suuressa osassa kerronnassa. Harmi, koska pidin niiden tuomasta omaperäisestä lisästä kerrontaan.

Turhauduin suuresti siihen, että ainakin kirjan alkupuoliskolla Juliette oli hyvin ärsyttävä ja itsekeskeinen, mutta onneksi oli ihana Kenji takomassa vähän järkeä tyhmän tytön päähän. Valitettavasti tuota tarvittiin useampaan kertaan. Aivan koko kirjaa ei tarvinnut kärsiä rasittavasta Juliettesta, vaan loppua kohden tyttö oli jo paljon siedettävämpi. Julietten ja Warnerin kuvio aiheutti myös epämääräisiä tunteita. Warnerista paljastui muutenkin paljon uutta ja hahmo oli edelleen kiinnostava sekä yhdessä Kenjin kanssa sarjan parhaita hahmoja.

Tarina ei ollut niin sujuva ja vetävä kuin ensimmäisessä osassa, mutta kuitenkin ihan mukavaa luettavaa. Toivottavasti trilogian päätös olisi yhtä loistava kuin aloituskin oli. Unravel Me ei samaan yltänyt, mutta ei kirja täyttä kuraakaan ollut. Vahvan ensimmmäisen osan jälkeen pieni pettymys kuitenkin.

Onnistuin jo vahingossa netistä spoilaamaan itseäni eräästä Unravel Me:n paljastuksesta, joten se ei minua enää yllättänyt. Erääseen hahmoon liittyvä paljastus on kuitenkin varsin merkittävä, vaikka ehkä hieman kulunut ja epäuskottava.

Kirjan loppu aiheutti lievää hämmennystä ja sekavia tunteita. En ole aivan varma mitä ajatella siitä. Loppu jättää paljon avoimeksi seuraavaan osaan, eikä kirjassa mukana ollut maistiainen kolmannesta kirjasta juurikaan täytä lopun jättämiä aukkoja.

Trilogian päätösosa, Ignite Me, julkaistiin alkuvuodesta ja se varmasti päätyy luettavakseni jossain vaiheessa. Vaikka tämä kakkososa ei ollutkaan niin hyvä kuin ensimmäinen, en mitenkään voi jättää trilogiaa kesken tässä vaiheessa.

Täysin tähän kirjaan liittymättömänä asiana haluan innoissani kertoa, että olen pari viime viikkoa ollut onnellinen tabletin omistaja ja pääsen vihdoinkin kunnolla sukeltamaan e-kirjojen maailmaan! Olen jo pitkään halunnut kokeilla e-kirjoja, mutta ennen siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Myöhemmin mahdollisesti tulossa lisää juttua ensikosketuksestani sähköisiin kirjoihin. :)

------
HarperCollins 2013, 461 s.
oma ostos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti