30. marraskuuta 2014

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Jostain syystä jotkut kirjat vain jäävät lukematta, vaikka ne kuinka kiinnostaisivat ja ne haluaisi lukea samantien. Todella pitkään, oikeastaan kirjan parin vuoden takaisesta ilmestymisestä lähtien Emmi Itärannan Teemestarin kirja on ollut minulle juuri sellainen kirja. Haluaisin kovasti lukea sen, mutta jotenkin löytyy aina muuta luettavaa, ei ole aikaa tai löydän jonkun muun tekosyyn kirjan ohittamiselle. Onneksi nyt tuo vääryys on kuitenkin korjattu ja pääsin vihdoinkin lukemaan Itärannan ylistetyn dystopian.

Vesi on loppumassa ja ihmiskunta sinnittelee suurten mullistusten jälkeen sotilasdiktatuurin vallan alla. Teemestarien sukua oleva Noria saa kuulla isältään tunturiin kätketystä salaisesta lähteestä. Vesipulasta kärsivässä maailmassa vesirikos on rikoksista suurin. Paljastuessaan Norian salaisuus voi vaarantaa enemmän kuin yhden elämän.

Itäranta on kirjoittanut huikean hyvän esikoisteoksen, jota ei ole turhaan ylistetty niin monessa kirjablogissa ennen minua. Kirjan kieli ja kerronta on erittäin kaunista ja sujuvaa. Aloittaessani tämän lukemista minulla oli tarkoitus lukea ensin vain muutama sivu kuin maistiaisiksi ja jos tarina lähtisi hyvin etenemään, lukisin myöhemmin oikein kunnolla lisää. Kävikin sitten niin, että lumouduin jo ensimmäisiltä sivuilta tarinasta niin paljon, että ahmaisin puolet kirjasta melkein huomaamatta.

Teemestarin kirjan maailma on karu ja ahdistavakin, sellainen, josta on vaikea löytää juuri mitään hyvää tai kaunista. Itäranta on tehnyt hienoa työtä rakentaessaan dystooppisesta maailmasta täysin uskottavan. Juomakelpoista, makeaa vettähän ei ihan oikeasti välttämättä tule riittämään loputtomasti. Pidin siitä, että kirjassa ei ole kerrottu kuinka kauas tulevaisuuteen tarina sijoittuu, vaan asia jätetään lukijan pohdittavaksi.

Tätä kirjaa on luettu erittäin paljon, mutta jos vielä löytyy joku, joka ei ole Teemestarin kirjaan tarttunut, patistelenpas minäkin tämän lukemaan. Tämä oli erittäin hieno lukukokemus ja jään odottelemaan Itärannan tulevaa tuotantoa. Ainakin esikoisen perusteella voi varovaisesti odottaa kirjailijan tulevaisuudelta paljon.

Lopuksi vielä hieman iloisempiin tunnelmiin. Ihan kohta on jo joulukuu ja suosikkijuhlani (omien syntymäpäivieni lisäksi) lähestyy. Pidän joulun ajan tunnelmasta (en niinkään siitä kaupallisesta ja turhaan kulutukseen kehottavasta puolesta), joten halusin tuoda blogiinikin ihan pikkuisen jouluista tunnelmaa. Pitäähän kummituksella olla tonttulakki päässä lämmittämässä :)

Kiitos kirjasta Elisa Kirja!

------
Teos 2013 (e-kirja), 201 s.
arvostelukappale (Blogat)

3 kommenttia:

  1. Minä en oikein innostunut tästä, vaikka se lukulistallani onkin houkuttelevasti keikkunut jo ilmestymisestään asti. Välillä jopa tylsistyin tarinan kulkuun ja en pitänyt yhdestäkään henkilöhahmosta. Loppu oli kuitenkin hyvä, siitä piristyin!

    Oi, kun söpö banneri :)

    VastaaPoista
  2. Teemestarin kirja saattaa hyvinkin olla kirja, joka kestää ajan kulumista. Jokunen lukija saattaa löytyä vielä tästäkin muutaman vuoden päästä :)
    Minua jännittää miten englanninkielinen käännös pärjää ensi vuonna palkintomittelöissä, sillä moni suomalainen varmaankin nimeää kirjan Hugo-ehdokkaaksi. Olisi hienoa, jos vihdoinkin suomalainen teos saisi tunnustusta, varsinkin kun se kielellisestikin on ansiokas.

    VastaaPoista
  3. Minulle jäi Teemestarista hieman ristiriitaiset tuntemukset. Kirja oli periaatteessa todella hieno, kauniisti kirjoitettu ja se sisälsi sellaisia aineksia, joista pidin. Mutta Norian hahmo jäi minulle kuitenkin etäiseksi...

    Odotan silti Emmi Itärannan toista kirjaa, hän kuulema julkaisee jotakin jo ensi vuonna.

    VastaaPoista