Blogi ja lukeminen on nyt jonkin aikaa jäänyt vähemmälle kun kotona kirmailee ihana ja erittäin vilkas kissanpentu ja opiskellakin pitäisi. Päiviin tarvittaisiin enemmän aikaa, mutta onneksi olen nyt onnistunut lukemaan edes yhden kirjan kaiken kiireen keskellä. Madeleine Rouxin Asylum löytyi Goodreadsin kautta ja halusin kirjan lukea, vaikka pikaisella vilkaisulla tämä ei ole kerännyt kovinkaan mairittelevia arvosteluja muilta kirjan lukeneilta.
16-vuotias Dan Crawford on innoissaan viisi viikkoa kestävästä collegeen valmistavasta kesäkurssista. Normaalisti käytössä olevan asuntolan ollessa suljettuna Dan ja muut oppilaat majoitetaan Brooklineen, entiseen mielisairaalaan. Läheisen kylän asukkaat suhtautuvat Brooklineen vihamielisesti ja haluaisivat purkaa rakennuksen, syistä, joita kukaan ei halua kertoa. Dan ja uudet ystävänsä Abby ja Jordan päätyvät uteliaina tutkimaan oppilailta suljettuja Brooklinen vanhoja käytäviä ja kellaria. Brooklinen historia on täynnä järkyttäviä salaisuuksia, joiden ei koskaan olisi pitänyt paljastua.
Suurin syy siihen, miksi kiinnostuin tästä kirjasta oli, että Asylum on toteutukseltaan hyvin samankaltainen kuin Ransom Riggsin Neiti Peregrinen orpokoti eriskummallisille lapsille ja Hollow City. Tarinaan oli siis liitetty vanhoja valokuvia, jotka toivat lukukokemukseen aivan omanlaisensa tunnelman. Ainakin Riggsin kirjoissa juuri valokuvat hurmasivat minut. Mutta toisin kuin Riggsillä, Asylumissa kaikki kuvat eivät ole aitoja valokuvia, vaan suurin osa on koottu kuvapankin kuvista. Mukana on myös muutamia ihan oikeita kuvia, jotka erottuvat joukosta edukseen, sillä harmittavasti melko iso osa ei-aidoista näyttää juuri siltä, lavastetulta ja kirjaa varten rakennetuilta. Asylumissa kuvia oli melko vähän, eivätkä nekään tuoneet tarinaan juuri mitään uutta tai jännittävää. Kannet tässä kirjassa ovat kuitenkin erittäin onnistuneet ja muutenkin sivujen visuaalinen ilme toimii oikein hyvin.
Hylätty mielisairaala ja sen salaisuudet ovat lähtökohtana niin loistavat, että noista elementeistä voi oikealla toteutuksella saada aikaiseksi vaikka mitä. Harmittavasti Asylum ei kuitenkaan onnistu olemaan niin jännittävä tai koukuttava kuin se ehkä voisi olla. Muutamaa yllättävää käännettä lukuunottamatta tarina on melko laimea ja ajoittain hieman sekavakin.
Vaikka välillä häiritsikin miten odotuksiini nähden mitäänsanomaton juoni olikaan, pysyin kuitenkin hyvin tarinassa kiinni ja luin Asylumin nopeasti. Rouxin kirjoitustyylin ja kielenkin osalta kirja on nopealukuinen. Pikkuvioistaan huolimatta omalla kohdallani kirja kuitenkin toimi oikein kelvollisesti.
Roux on kirjoittanut Asylumille jatkoakin. Sanctum ilmestyi alkuvuodesta ja ilmeisesti tästä olisi tarkoitus tulla trilogia ja viimeisen osan ilmestyä ensi vuoden puolella. Vaikka tämä ensimmäinen kirja ei ollutkaan ehkä mestariteos, aion melko varmasti lukea jatkonkin.
16-vuotias Dan Crawford on innoissaan viisi viikkoa kestävästä collegeen valmistavasta kesäkurssista. Normaalisti käytössä olevan asuntolan ollessa suljettuna Dan ja muut oppilaat majoitetaan Brooklineen, entiseen mielisairaalaan. Läheisen kylän asukkaat suhtautuvat Brooklineen vihamielisesti ja haluaisivat purkaa rakennuksen, syistä, joita kukaan ei halua kertoa. Dan ja uudet ystävänsä Abby ja Jordan päätyvät uteliaina tutkimaan oppilailta suljettuja Brooklinen vanhoja käytäviä ja kellaria. Brooklinen historia on täynnä järkyttäviä salaisuuksia, joiden ei koskaan olisi pitänyt paljastua.
Suurin syy siihen, miksi kiinnostuin tästä kirjasta oli, että Asylum on toteutukseltaan hyvin samankaltainen kuin Ransom Riggsin Neiti Peregrinen orpokoti eriskummallisille lapsille ja Hollow City. Tarinaan oli siis liitetty vanhoja valokuvia, jotka toivat lukukokemukseen aivan omanlaisensa tunnelman. Ainakin Riggsin kirjoissa juuri valokuvat hurmasivat minut. Mutta toisin kuin Riggsillä, Asylumissa kaikki kuvat eivät ole aitoja valokuvia, vaan suurin osa on koottu kuvapankin kuvista. Mukana on myös muutamia ihan oikeita kuvia, jotka erottuvat joukosta edukseen, sillä harmittavasti melko iso osa ei-aidoista näyttää juuri siltä, lavastetulta ja kirjaa varten rakennetuilta. Asylumissa kuvia oli melko vähän, eivätkä nekään tuoneet tarinaan juuri mitään uutta tai jännittävää. Kannet tässä kirjassa ovat kuitenkin erittäin onnistuneet ja muutenkin sivujen visuaalinen ilme toimii oikein hyvin.
Hylätty mielisairaala ja sen salaisuudet ovat lähtökohtana niin loistavat, että noista elementeistä voi oikealla toteutuksella saada aikaiseksi vaikka mitä. Harmittavasti Asylum ei kuitenkaan onnistu olemaan niin jännittävä tai koukuttava kuin se ehkä voisi olla. Muutamaa yllättävää käännettä lukuunottamatta tarina on melko laimea ja ajoittain hieman sekavakin.
Vaikka välillä häiritsikin miten odotuksiini nähden mitäänsanomaton juoni olikaan, pysyin kuitenkin hyvin tarinassa kiinni ja luin Asylumin nopeasti. Rouxin kirjoitustyylin ja kielenkin osalta kirja on nopealukuinen. Pikkuvioistaan huolimatta omalla kohdallani kirja kuitenkin toimi oikein kelvollisesti.
Roux on kirjoittanut Asylumille jatkoakin. Sanctum ilmestyi alkuvuodesta ja ilmeisesti tästä olisi tarkoitus tulla trilogia ja viimeisen osan ilmestyä ensi vuoden puolella. Vaikka tämä ensimmäinen kirja ei ollutkaan ehkä mestariteos, aion melko varmasti lukea jatkonkin.
------
Harper Collins 2013, 336 s.
oma ostos
Kansi on kyllä tällä kirjalla mielettömän upea, juuri minun makuuni! Sisältökin voisi olla, mutta ilmeisesti ei ihan kuitenkaan ollut. Olen lukenut tuon Peregrinen ja pidin siinä eniten nimenomaan kuvista. Ja kirjatrailerista. Minulle itse kirja oli hienoinen pettymys enkä ole saanut siksi tartuttua sen toiseen osaan.
VastaaPoistaKansi ja idea kieltämättä houkuttaa :) Pidin kovasti (muutamista puutteista huolimatta) Neiti Peregrinestä, joten tämäkin voisi toimia. Mahtaakohan tämä päätyä suomennettavaksi... Olen saamaton hankkimaan käsiini sellaista alkukielistä kirjallisuutta, jota ei löydy kirjastokimpan kirjastoista.
VastaaPoistaSiitä mikä kirja päätyy ilmestymään suomennettuna ei voi koskaan olla varma. Niin paljon hyvää (ja valitettavasti huonoakin) ulkomaista kirjallisuutta valittavana. Tässä olisi kuitenkin kieltämättä ihan mukava ehdokas ei-dystopiseksi nuortenkirjaksi kun nykyään tuntuu, että lähes kaikki suomennetut nuortenkirjat ovat juuri dystopioita.
PoistaToivottavasti Neiti Peregrinen jatkokin saataisiin suomeksi, vaikka itse olenkin sen jo englanniksi ehtinyt lukea. En tosin ole kuullut mitään uutisia, että Hollow City olisi tulossa suomeksi ainakaan ensi keväänä, mutta toivossa on hyvä elää!