Aino Kallaksen alunperin 1928 ilmestynyt Sudenmorsian on yksi niistä klassikoista, jotka olen jo pitkään halunnut lukea. Olen erittäin huono lukemaan klassikkoja tai vanhempaa kirjallisuutta, mutta päätin, että nyt on aika lukea edes tämä. Ihmissusitarinoista tykkäävälle tämähän on melkeinpä pakollista luettavaa.
Hiidenmaalaisen metsänvahdin Priidikin vaimo Aalo joutuu oudon lumouksen valtaan ja alkaa tuntea vetoa metsiin susien luokse. Aalo kulkee öisin ihmissutena ja päivisin elää tavallista elämää. Pian Priidikin ja kyläläisten epäilykset kuitenkin heräävät.
Sudenmorsian on klassikkoasemansa ansainnut, vaikka itselleni tämä ei nyt niin erikoinen lukuelämys ollutkaan. Tarina sudeksi muuttuvasta Aalosta on kiehtova, mutta jotenkin kaipasin ehkä vielä jotain enemmän. 140 sivuisessa kirjassa ei päästy aina niin syvälle kuin olisin toivonut. Tästä olisi varmasti riittänyt pidempäänkin tarinaan. Pidin erityisesti siitä miten kirjassa muututaan ihmissudeksi eli pukemalla sudennahka ylle.
Kieleltään Sudenmorsian on vanhentunut ja täynnä ilmaisuja ja sanoja, joita ei enää nykykielessä juurikaan ole. Alussa minulla olikin vaikeuksia saada kirjasta otetta, sillä vanhan kielen takia lukeminen oli hidasta. Välillä Kallaksen kieli on turhankin runollista ja senkin takia alussa oli hieman totuttelemista, että pääsee kirjaan kunnolla kiinni. En itse ole niin kamalasti tällaisen kielen ystävä, mutta kyllähän Sudenmorsiamessa käytetyssä kielessä oli samalla jotain kaunistakin.
Ainoa lähikirjastosta löytynyt painos oli tämä vuoden 1979 painos, jonka kansikuva sopii kirjaa loistavasti. On tuossa kuitenkin jotain häiritsevää, minkä takia kantta ei kovin montaa kertaa tullut tuijoteltua lukiessa. Uusin painos Sudenmorsiamesta taitaa olla ilmestynyt vuonna 2014.
------
Otava 1979, 140 s.
kirjastosta
Tekisi mieli itsekin lukea tämä, mutta jos vain löytäisin jollakin muulla kannella :D Tuo on hieno mutta jotenkin pelottava.
VastaaPoistaTää ois jännä lukea. Tykkään vanhahtavasta kielestä ja sen tunnelmasta.
VastaaPoistaMinua kiinnosti tässä eniten kertojan suhtautuminen Aaloon. Vaikka kertoja kuvaileekin myötätuntoisesti Aalon muuttumista ja vapaudenkaipuuta, hän kuitenkin tuomitsee paholaisen kanssa olon ja perheen jättämisen. Lopustakin tulee vähän sellainen "paha saa palkkansa" -fiilis. Mutta pidin kyllä tästä kirjasta, kun sen pari vuotta sitten luin :) ja Aalo on minusta aivan ihana nimi!
VastaaPoistaMinulla on kirja vuodelta 2008. Siinä on hieno mustavalkoinen ex libris -tyylinen kuva kannessa, nimi punaisella, koristellut lukujen alkukirjaimet ja myös jotain ornamenttia. Graafisen suunnittelijan nimeä ei löydy. Olisikohan tämä kopio alkuperäisestä? Todella kaunis kirja ja sisältökin minun makuuni hieno. Minusta tämä menettäisi paljon nykysuomeen muutettuna. Vanha sanajärjestys ja ilmaukset tuovat kirjaan salaperäisyyttä ja kertovat ajasta.
VastaaPoista