Jari Tervo: Layla

En ole ennen tätä kirjaa juurikaan ollut kiinnostunut Jari Tervon tuotannosta, mutta Layla herätti kiinnostustani sen verran, että kun se sattui kirjastossa olemaan sopivasti paikalla, lähti kirja luettavakseni. Ilmestyessään kirja herätti paljon keskustelua esimerkiksi kurdeihin liittyvissä faktoissa ja jopa nimissä, mutta koska en ollut tuohon jupakkaan enempää perehtynyt, en antanut asian vaikuttaa lukukokemukseeni.

Nuori kurdityttö Layla kihlattiin jo kehdossa serkulleen, mutta pieleen menneen hääyön jälkeen Laylasta tulee sukunsa hylkiö. Veljensä avustamana Layla pakenee varmaa kuolemaa Euroopan halki kylmään Finlandiyaan, Suomeen. Layla päätyy parittajan hampaisiin ja prostituoiduksi Helsinkiin. Laylan tavoin alkoholisoitunut Helena on päätynyt prostituoiduksi, tosin omasta tahdostaan. Lapsensa huoltajuuden menettänyt Helena yrittää saada elämänsä kuntoon ja rakkaan lapsensa jälleen itselleen. Vaikka Layla luulee olevansa turvassa kaukana kotoa, hänen isänsä ja veljensä ovat valmiita tekemään mitä tahansa palauttaakseen sukunsa kunnian.

Layla on kirja vaikeista aiheista, mm. prostituutiosta ja ihmiskaupasta, mutta Tervo käsittelee niitä onnistuneesti. Tarinaa kuljetetaan monen ihmisen näkökulmasta kunnes langat punotaan yhteen ja henkilöiden kohtalot limittyvät. Henkilöhahmoista ehdottomasti kiinnostavin oli päähenkilö Layla, mutta myös Helena nousi omissa ongelmissaan kiinnostavaksi hahmoksi.

Kuten jo mainitsin Layla on herättänyt keskustelua joistain asiavirheistään, mutta minua nuo eivät häirinneet. Osittain siksi, että en juuri ollenkaan tunne kurdikulttuuria ja myös siksi, että suhtauduin tähän kirjaan nimenomaan fiktiona, mitä se onkin. Itse en varmaankaan olisi edes tajunnut kirjan virheitä, jos en olisi ennen tämän lukemista olisi edes jonkin verran tutustunut kirjan nostattamiin kohuihin.

Mieleeni tuli tätä lukiessa kuitenkin, että Tervo kuvaa kurdiklaanin miesten (etenkin Laylan isän ja veljen) hyvin yksiulotteisina. Vähän liikaa painotettiin sitä, että kurdimiehille suvun kunnian palauttaminen on niin tärkeä asia, että sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. En oikein usko, että asia olisi aivan noin mustavalkoinen ja ehdoton.

Olen saanut sen käsityksen, että Tervon muu tuotanto on varsin erilaista kuin Layla, joten nähtäväksi jää luenko vielä jossain vaiheessa lisää kirjailijan teoksia. Ainakin tämän kirjan perusteella Tervolla on sana hallussa.

------

WSOY 2011, 360 s.
kirjastosta

Lauren Conrad: Suolaista ja makeaa

Pidin Lauren Conradin edellisestä kirjasta Petoksia ja valheita kuten myös sarjan aloittaneesta L.A Candy kirjastakin, joten trilogian viimeinenkin osa tuli varattua kirjastosta ja sainkin tämän jo jonkin aikaa sitten luettavakseni.

Tosi-tv-tähti Jane Roberts on juuri toipunut erään läheisen ystävänsä petoksesta ja haluaa saada elämänsä järjestykseen. Vaikka vannottuaan, että pysyy jonkin aikaa erossa miehistä, Jane on pian kahden miehen vaiheilla; lukioaikaisen rakkaansa Calebin ja ihastuksensa Bradenin. Kun kaikki tuntuu karkaavan käsistä, Jane saa tietää jotain järkyttävää, mikä muuttaa hänen käsityksensä siitä, mikä L.A Candy - ohjelmassa todella on totta. Janen lisäksi ohjelman muilla tähdillä on paitsi rakkaushuolia myös luurankoja kaapissa, joiden paljastuminen pilaisi ainakin valokeilaan keinolla millä hyvänsä haluavan Madison Parkerin elämän.

Suolaista ja makeaa on trilogian edellisen osan tavoin kevyttä hömppää, jota on helppo ja nopea lukea. Conradin keveä kirjoitustyyli sopii tällaiseen viihteelliseen kirjaan, kuten taisin edellisen osan arvostelussanikin todeta. Suolaista ja makeaa on täydellinen kirja luettavaksi kun haluaa jotain kevyttä ja viihdyttävää vaikka sadepäivien viettoon kun nyt näyttäisi siltä, että loppukesästä on tulossa sateinen.

Kirjassa lukija saa tietää lisää sivuhenkilö Madison Parkerin salatusta menneisyydestä, jonka Madison ei halua paljastuvan medialle. Jos en tietäisi, että Conrad on jo kirjoittanut spinoff - sarjan tälle trilogialle päähenkilönään juurikin Madison Parker, sivuhahmon aivan uuden puolen esitteleminen tuntuisi kovinkin irralliselta. Nyt kaikella pohjustetaan selvästi spinoffia. Itselleni Madison oli aiemmissa kirjoissa jotenkin yksiulotteinen ärsyttävä sivuhenkilö, mutta hahmosta tehtyjen paljastusten jälkeen Madison alkoi tuntua ihan ihmiseltä, jolla on paljon menetettävää Hollywoodin julmassa maailmassa.

Vaikka muuten pidinkin tästä kirjasta, oli kirjan lopetus jotenkin liian hätäinen. Aivan kuin Conrad olisi liian myöhään tajunnut, että tarina pitäisi saada päätökseen ja päätynyt ratkaisuun, joka tuntuu todella hätiköidyltä. Ihmettelinkin lukiessani kun jäljellä oli enää vain vähän sivuja, että miten kirja oikein päättyy kun vielä lopussa tapahtuu kaikenlaista ja jonkinaiseen lopetukseen olisi päästävä kun Suolaista ja makeaa kuitenkin sarjan päättää. Erityisesti ärsytti se miten Janen rakkauskuvioiden loppuratkaisu oli, mikä sekin oli todella hätäisen oloinen ratkaisu.

------

Alkuteos Sugar and Spice

Readme.fi 2012, 280 s.

Suom. Laura Haavisto
kirjastosta

Sheridan Le Fanu: Carmilla ja muita kertomuksia

Vampyyritarinoiden ystävänä mukaani kirjastoreissulta tarttui Sheridan Le Fanun novellikokoelma, joka sisältää myös kirjailijan ehkä tunnetuimman kertomuksen Carmilla. Minua kiinnostavat myös uudempien vampyyritarinoiden ohella tällaiset vanhemmat tarina, vaikka niissä vampyyrikäsitys poikkeaakin välillä aika paljon siitä millainen omasta mielestäni on "oikea" vampyyri. Carmillan on sanottu vaikuttaneen paljon myöhempään vampyyrikirjallisuuteen, joten pakkohan se oli lukea. Samalla sain tutustua muuhunkin Le Fanun tuotantoon.

Carmilla ja muita kertomuksia siis sisältää neljä Le Fanun novellia, joista tunnetuin on juurikin nimitarina. Muut novellit kokoelmassa ovat Vihreää teetä, Selonteko oudoista häiriöistä Aungien Streetillä ja Lapsi, joka lähti haltijatarten matkaan.

Pidän ehdottomasti enemmän uudemmista, paljon toiminnallisemmista vampyyritarinoista, sillä Carmilla oli tarinana hyvin hidastempoinen ja välillä todella tylsä. Tietysti muutkaan tuon aikakauden kauhutarinat eivät yleensä ole kovinkaan vauhdikkaita, mikä varmaan pitäisi muistaa vanhoja tarinoita lukiessa. Puutteistaan huolimatta Carmilla oli kuitenkin kiinnostava vampyyritarina.

Vihreää teetä oli kokoelman kolmesta muusta novellista ehkä omaan makuuni huonoin. Saattaa tosin johtua siitä, että en varmaankaan keskittynyt kovinkaan hyvin lukemaani, koska varsinkin novellin loppupuoli tuntui menevän itseltäni vähän ohi. Selonteko oudoista häiriöistä Aungien Streetillä nousi suosikikseni kaikista kokoelman novelleista. Tarina ei ollut hetkeäkään tylsä, vaan tapahtumia ja pelotteluakin oli juuri sopivasti. Lapsi, joka lähti haltijatarten matkaan oli kiehtova, mutta lyhyt tarina, jonka loppu jäi sopivan avoimeksi, että lukija saa itse mietiskellä mitä tapahtuikaan.

Tämän kokoelman myötä kiinnostukseni Le Fanun tuotantoon heräsi ja pitääkin heti seuraavalla kirjastokäynnillä katsoa löytyisikö kirjailijalta muutakin tuotantoa luettavakseni.

------

Savukeidas 2012, 204 s.

Suom. Timo Hännikäinen
kirjastosta

Pirunmeri

Pirunmeri romaani on satojen suomalaisten kansalaiskirjailijoiden yhteistyön tulos. Kirjan työstämiseen osallistuttiin kirjoittamalla ja äänestämällä. Yhdeksi tarinaksi yli tuhat tekstikappaletta työstivät yhteistyössä WSOY ja Roisto Oy. Lisätietoja siitä miten Pirunmeri syntyi löytyy kirjan virallisilta nettisivuilta.

Höyryristeilijä Steven's Seagull on siirtymässä uudelle omistajalleen Atlantin toiselle puolelle, mutta sen kauhutarinoiden värittämä historia alkaa pian toistaa itseään. Laivan ohjausjärjestelmän petettyä risteilijällä alkaa tapahtua muutakin kummaa. Oviin ilmestyy outoja merkkejä, laivalla vaikuttaisi olevan salamatkustaja sekä läheinen saarikin vaikuttaa omituiselta ja pahaenteiseltä. Niin laivalla kuin sen miehistölläkin on salaisuuksia, jopa tappavia sellaisia.

Ensimmäinen mieleeni tuleva sana kuvaamaan tätä kirjaa on ehdottomasti vauhdikas. Pirunmeri on jännäri, jossa tapahtuu paljon ja lukijalle tarjoillaan useita juonenkäänteitä. Välillä tapahtuu vähän liikaakin, mutta ainakaan tämän kirjan parissa ei pääse tylsistymään. Yllätyin positiivisesti miten niin monen kirjoittajan panoksella ja ideoilla toteutettu kirja onkin ennakko-odotuksista huolimatta oikein hyvä jännäri. Lisäpisteitä on pakko antaa päätapahtumapaikkana toimivasta vanhasta risteilijästä, jonka sisäänsä kätkemiä salaisuuksia on osattu hyödyntää hienosti kirjassa.

Olisin kuitenkin varmasti pitänyt kirjasta paljon enemmän jos loppuratkaisu ja loppupuolen tapahtumat olisivat olleet hiukan erilaiset. Haluamatta paljastaa sen enempää lopusta ja pilata mahdollisten muiden lukijoiden lukukokemuksen, sanon vain, että kaikille kirjan tapahtumille olisin halunnut löytyvän vähän erilaisen selityksen.

Suosittelen lukemaan kirjan ja katsomaan itse mitä on saatu aikaan kun sadat tavalliset tallaajat ovat osallistuneet poikkeuksellisella tavalla kirjan ideoimiseen ja kirjoittamiseen.

------

WSOY 2012, 162 s. 
kirjastosta

David Nicholls: Kaikki peliin

David Nichollsin edellinen suomennettu teos Sinä päivänä hurmasi minut ja monet muutkin kirjabloggarit. Kaikki peliin on itseasiassa Nichollsin esikoisteos, vaikka se suomeksi vasta nyt ilmestyy. Sinä päivänä oli ihastuttava tarina täynnä hyvää dialogia, joten odotukseni tämän kirjan kohdalla olivat todella korkealla. Onneksi ei tarvinnut nytkään pettyä!

Vuonna 1985 nuori Brian Jackson pääsee vihdoin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Opiskelijaelämä on kuitenkin aivan erilaista kuin Brian on kuvitellut, ei ollenkaan niin runollista kuin kuvitelmissa. Brian ihastuu kauniiseen yläluokkaiseen Alice Harbinsoniin, jonka sydämen hän haluaa valloittaa. Se tietenkin onnistuu parhaiten osoittamalla laajaa yleissivistystä ja pääsemällä mukaan yliopistojen välisen tietovisan edustusjoukkueeseen.

Kaikki peliin on mielenkiintoinen kasvutarina, jossa on mukana hyvää dialogia, jotsa ainakin minä Sinä päivänä kirjassakin tykkäsin todella paljon. Nichollsin taidot kirjoittajana ovat tietenkin vielä aika hiomattomat tässä esikoiskirjassa, mutta ensimmäiseksi teokseksi Kaikki peliin on erittäin hyvä ja viihdyttävä lukuromaani. Varmaankin jos tämän olisi lukenut ennen tuota Sinä päivänä kirjaa, ajatukset olisivat erilaisia.

Kirjan päähenkilö Brian on sympaattinen ja vähän kömpelökin nuori mies, jonka toilailut saavat aikaan paitsi hyvää huumoria myös myötähäpeän tunteita lukijassa. Yrityksien ja erehdysten kautta Brian kasvaa ihmisenä ensimmäisen yliopistovuotensa aikana. Kirjan muut henkilöhahmot ovat hekin kiinnostavia aina yläluokkaisesta vähän ärsyttävästä Alicesta toiseen opiskelijatyttöön Rebeccaan, jolla on vahvat mielipiteet melkeinpä kaikesta ja Spenceriin, Brianin kotipuolen huono-osaiseen ystävään.

Viihdyin kirjan parissa loistavasti ja se tuli luettua nopeasti. Paitsi dialogista ja kirjan sisältämästä huumorista, pidin myös siitä, että jokainen luku alkoi tietovisakysymyksellä ja kirja oli jaettu neljään kierrokseen, kuten juuri tietokilpailussa.

Jos pidit Sinä päivänä - kirjasta, kannattaa lukea myös Kaikki peliin. Oikeastaan tämä kannattaa lukea vaikka ei olisi edellistä suomennettua Nichollsia vielä ehtinyt lukea.

------

Alkuteos Starter for Ten

Otava 2012, 414 s.

Suom. Sauli Santikko
kirjastosta