21. heinäkuuta 2012

Jari Tervo: Layla

En ole ennen tätä kirjaa juurikaan ollut kiinnostunut Jari Tervon tuotannosta, mutta Layla herätti kiinnostustani sen verran, että kun se sattui kirjastossa olemaan sopivasti paikalla, lähti kirja luettavakseni. Ilmestyessään kirja herätti paljon keskustelua esimerkiksi kurdeihin liittyvissä faktoissa ja jopa nimissä, mutta koska en ollut tuohon jupakkaan enempää perehtynyt, en antanut asian vaikuttaa lukukokemukseeni.

Nuori kurdityttö Layla kihlattiin jo kehdossa serkulleen, mutta pieleen menneen hääyön jälkeen Laylasta tulee sukunsa hylkiö. Veljensä avustamana Layla pakenee varmaa kuolemaa Euroopan halki kylmään Finlandiyaan, Suomeen. Layla päätyy parittajan hampaisiin ja prostituoiduksi Helsinkiin. Laylan tavoin alkoholisoitunut Helena on päätynyt prostituoiduksi, tosin omasta tahdostaan. Lapsensa huoltajuuden menettänyt Helena yrittää saada elämänsä kuntoon ja rakkaan lapsensa jälleen itselleen. Vaikka Layla luulee olevansa turvassa kaukana kotoa, hänen isänsä ja veljensä ovat valmiita tekemään mitä tahansa palauttaakseen sukunsa kunnian.

Layla on kirja vaikeista aiheista, mm. prostituutiosta ja ihmiskaupasta, mutta Tervo käsittelee niitä onnistuneesti. Tarinaa kuljetetaan monen ihmisen näkökulmasta kunnes langat punotaan yhteen ja henkilöiden kohtalot limittyvät. Henkilöhahmoista ehdottomasti kiinnostavin oli päähenkilö Layla, mutta myös Helena nousi omissa ongelmissaan kiinnostavaksi hahmoksi.

Kuten jo mainitsin Layla on herättänyt keskustelua joistain asiavirheistään, mutta minua nuo eivät häirinneet. Osittain siksi, että en juuri ollenkaan tunne kurdikulttuuria ja myös siksi, että suhtauduin tähän kirjaan nimenomaan fiktiona, mitä se onkin. Itse en varmaankaan olisi edes tajunnut kirjan virheitä, jos en olisi ennen tämän lukemista olisi edes jonkin verran tutustunut kirjan nostattamiin kohuihin.

Mieleeni tuli tätä lukiessa kuitenkin, että Tervo kuvaa kurdiklaanin miesten (etenkin Laylan isän ja veljen) hyvin yksiulotteisina. Vähän liikaa painotettiin sitä, että kurdimiehille suvun kunnian palauttaminen on niin tärkeä asia, että sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. En oikein usko, että asia olisi aivan noin mustavalkoinen ja ehdoton.

Olen saanut sen käsityksen, että Tervon muu tuotanto on varsin erilaista kuin Layla, joten nähtäväksi jää luenko vielä jossain vaiheessa lisää kirjailijan teoksia. Ainakin tämän kirjan perusteella Tervolla on sana hallussa.

------
WSOY 2011, 360 s.
kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Samoin mulla Layla oli ensimmäinen luettu Tervo, ja seuraavaksi kokeiltu vanhempi teos AIVAN jotain muuta. Mutta kannattaahan se kokeilla, yllättyy hyvällä tuurilla positiivisesti :D

    Laylassa monen hahmon pyörittäminen oli kyllä erittäin hyvin onnistunut, eikä missään vaiheessa tullut sekaannuksen vaaraa. Ehkä aika on kullannut lukumuistot, mutta näin äkkiseltään yksi (ja ainoa) miinus jonka muistaa on kansikuva, josta en tykkää yhtään! :D

    VastaaPoista
  2. (nyt kun luin oman arvion keväältä, olihan siellä vaikka mitä muutakin moittimista -jos kirjoista pitäis tehdä arvio vasta kuukausikin lukemisesta, taso nousis huimasti, hehe...)

    VastaaPoista
  3. Minä olen harkinnut tämän lukemista, mutta juuri noiden asiavirheiden vuoksi en ainakaan vielä ole lukenut. Olen paljon kuitenkin lukenut samankaltaisista aiheista (ihmiskauppa, kurdit jne) ehkä hieman enemmän totuuspohjaisina. Itse esimerkiksi olen lukenut elämänkertoja sekä kirjoja, jonka on kirjoittanut henkilö, joka tietää mistä kirjoittaa eli kuuluu samaan kulttuuriin tms. Jotenkin ne ovat kiinnostavampia kuin sitten ihan pelkkä fiktio.

    VastaaPoista
  4. Hieno kirja! Sain tämän vasta äskettäin luettua.

    Itseäni eivät pikkuvirheet romaanissa häiritse, varsinkin kun kirjan suuret teemat ja tapahtumat ovat tänään kenties vielä ajankohtaisempia kuin julkaisuajankohtanaan.

    VastaaPoista