26. heinäkuuta 2012

Elina Rouhiainen: Kesytön

Tämän kirjan kohdalla minulla oli hyvin paljon ennakkoluuloja. Ensimmäiset ajatukset kirjasta olivat, että se vaikuttaa liikaa Suomeen sijoitetulta Twilight - sarjan kopiolta, jossa vampyyrit ovat vain vaihtuneet toiseen yliluonnolliseen lajiin. En ole Meyerin kirjasarjan ystävä, vaikka vampyyrikirjoista noin yleensä tykkäänkin. Omasta mielestäni lukemani kaksi ensimmäistä osaa Twilight - sarjasta olivat huonoja ja Bella Swann hahmona ärsyttävän selkärangaton, mitkä ovat varmaan suurimmat syyt, että en ole vieläkään saanut luettua sarjaa eteenpäin. Päätin kuitenkin yrittää olla antamatta ennakkoluuloilleni ja Twilight - vertauksille valtaa lukukokemuksessani.

17-vuotias Raisa Oja on helsinkiläinen taiteilijanalku, joka äitinsä kuoleman jälkeen muuttaa kainuulaiseen pikkukylään Hukkavaaraan. Kylässä on jotain omituista, eikä vain se, että kylän muut nuoret ovat poikkeuksellisen kauniita. Pian Raisa huomaa kiinnostuneensa koulun vaikutusvaltaisimmasta pojasta Mikaelista, jolla muiden kyläläisten tapaan on suuri salaisuus. Kun Raisa saa selville Hukkavaaran salaisuuden, hänen elämänsä mullistuu ja samalla Raisan on taisteltava voidakseen olla yhdessä rakastamansa Mikaelin kanssa.

Aloitin kirjan lukemisen pää täynnä ennakkoluuloja, mutta onneksi jonkin matkaa luettuani, Kesytön osoitti, että ennakkoluuloni olivat suurelta osin olleet liioiteltuja. Kirja ei ollut ollenkaan niin huono kuin olin olettanut, vaan ainakin minut Hukkavaaran salaisuudet imaisivat mukaansa. Ehkä kirjan idea ei ole sieltä kaikkein omaperäisimmästä päästä, mutta Rouhiainen on silti luonut hyvin kirjoitetun ja kiehtovan tarinan. Päähenkilö Raisa on voimakastahtoinen ja päättäväinen nuori nainen, vieläpä ylpeästi kasvissyöjä.

Muutamasta itseäni ärsyttäneestä pikkuasiasta on aivan pakko huomauttaa. Kirjan takakannessa oleva lainaus on omasta mielestäni liian paljastava kun etukannen sisäliepeestä löytyy vähemmän paljastava esittely, joka ei heti kerro lukijalle mikä Hukkavaaran asukkaiden todellinen luonne on. Olisihan se ollut mukavampaa itse tajuta asia samaan aikaan Raisan kanssa, eikä tietää sitä noin suorasti jo kirjaa aloittaessa.

Kirjan kansikuva on todella kaunis ja sopii loistavasti Kesyttömän tunnelmaan. Tämä on muuten jo kolmas kirja tänä vuonna, jonka kansikuvassa on hyödynnetty tuollaista "puolikkaat naamat toisiaan vasten" - asetelmaa. Kaksi muutahan olivat Beth Revisin Across the universe ja David Nichollsin Sinä päivänä. Kannessa olevat perhoset tuntuvat omaan silmään vähän irrallisilta ja turhalta täytteeltä.

Kesytön on ainakin omasta mielestäni hyvä kotimainen nuorten fantasiakirja. Toivottavasti kirjan aloittama Susiraja - sarja jatkuu yhtä hyvänä. Hienoa, että tässä sarjassa pääosassa ovat ihmissudet, eivätkä vampyyrit, jotka valitettavasti alkavat olla melko loppuun kulutettuja.

------
Tammi 2012, 426 s. 
kirjastosta

5 kommenttia:

  1. Mulla on tää just lainalla, mutten oo vielä aloittanut lukemaan! Vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta teokselta, vaikka vähä pelottaa, että onko se aivan Twilight-kopio. :D En vielä uskalla lukea tätä arviota, ettei mun "puolueettomuus" katoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan omasta mielestäni ei ollut niin suuri Twilight - kopio kuin odotin tämän olevan, mutta eihän tässäkään varsinaisesti olla ryhdytty keksimään pyörää uudestaan eli samankaltaisuuksia löytyy kyllä.

      Poista
    2. Nyt sain teoksen luettua ja tulin heti lukemaan arviosi! :) Olet kirjoittanut hyvin ja olen monesta asiasta samaa mieltä, tuota takakannen tekstiasiaa en tosin ollut tajunnut edes pahemmin ajatella. :D

      Poista
  2. Liian paljastavat takakansiteksit ovat kyllä ärsyttäviä. En enää uskallakaan niitä lukea. Yllättyminen on hauskempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Ainakin tässä kirjassa takakannen lainaus on todella paljastava ja vieläpä muistaakseni jostain yli puolen välin tienoilta.

      Poista