Lori Brighton: The Mind Readers

Edellisessä postauksessani mainitsinkin jo, että sain tabletin ja pääsin vihdoinkin tutustumaan kunnolla e-kirjoihin. Innoissani sitten latasin Amazonin kautta ison kasan ilmaisia, englanninkielisiä (pääosin indie) YA-kirjoja, että pääsisin kokeilemaan miten e-kirjojen lukeminen tabletillani onnistuu. Kasasta piti valita joku ensimmäiseksi kirjaksi ja jotenkin päädyin tähän Lori Brightonin The Mind Readersiin, joka on trilogian avausosa. 

Cameron Wintersillä on salaisuus, jonka takia hän on isoäitinsä kanssa joutunut muuttamaan paljon ja asunut ympäri maata. Cameron osaa lukea muiden ihmisten ajatuksia, mikä on useammin kuin kerran johtanut tytön hankaliin tilanteisiin. Isoäitinsä pakottamana Cameron on salaillut taitoaan, mutta komean Lewis Douglasin kannustamana tyttö ei enää haluakaan piilotella.

The Mind Readers oli lukukokemus, josta mietin pitkään pidinkö vai enkö. Ajatustenluku ja sen aiheuttamat ongelmat ovat ideana mielenkiintoisia, mutta muuten The Mind Readers ei ollut kerronnaltaan tai hahmoiltaan erityisen häikäisevä tai erilainen. Tämä oli sellainen keskinkertainen YA-kirja, joka on ihan mukavaa luettavaa, mutta mieleen kirja ei jää niin hyvin kuin paremmat nuortenkirjat.

Kirjan päähenkilö Cameron vaikuttaa muutamien käsittämättömien valintojensa perusteella erittäin ajattelemattomalta, melkeinpä yksinkertaisesti tyhmältä. Vaikea kuvitella, että kukaan oikeasti luottaisi suurimman salaisuutensa ihmiselle, jonka on vasta hetki sitten tavannut tai muutenkaan käyttäytyisi samalla tavalla kuin Cameron muutamassa tilanteessa tekee. Onneksi loppua kohden tytön päähän vihdoinkin tulee hieman tervettä järkeä.

Lopussa tarina saa mukavan odottamattoman käänteen ja muutenkin loppupuolen tapahtumat ovat ehkä kirjan parasta antia. En arvannut ollenkaan lopussa paljastuvaa yllätystä, mistä ehdottomasti kehuja kirjoittajalle. Muutenkin kirjan loppu luo hyvin jännitystä ja odotuksia seuraavalle osalle, minkä varmaan hankin luettavakseni, vaikka tämä ensimmäinen osa ei ollutkaan mikään YA-kirjallisuuden merkkiteos.

The Mind Readers aloittaa siis samannimisen trilogian, jonka kaksi muuta osaa ovat The Mind Thieves ja The Mind Games. Molemmat näyttäisivät löytyvän Amazonistakin niin käsittämättömän pienellä hinnalla, että ainakaan kirjojen kalleuteen ei trilogian lukemisen jatkaminen kaadu.

Tämän kirjan jälkeen olen e-kirjoista yhtä innoissani kuin aiemminkin. Kirjastosta kävin kuitenkin kahmimassa jälleen ison kasan varauksia ja muita kirjoja, joten tällä hetkellä luettavana ja yöpöydällä kovasti odottelemassa luettavaksi pääsemistä on pääasiassa ihan perinteisiä kirjoja. Syksystä vaikuttaisi tulevan kiireinen paitsi opiskelujuttujen myös kirjojen ja lukemisen suhteen.

-------

2010, 236 s.

ilmainen e-kirja

Tahereh Mafi: Unravel Me

Parin viikon odottamaton hiljaiselo blogissa on päättynyt ja vihdoinkin sain kirjoiteltua yhdestä loppukesän lukukokemuksesta. Ehkä saisin viimeinkin purettua myös bloggaamista odottavien luettujen sumaa, joista kaikki eivät todennäköisesti kuitenkaan blogiin pääse. Ensin kuitenkin vähän tuoreempaa lukukokemusta. Tahereh Mafin dystopiatrilogian aloitusosan Shatter Me luin kesäkuussa ja jatko-osa päätyi omaan hyllyyn ja luettavaksi yllättävän nopeasti.

Kirja herätti yllättävän voimakkaita ajatuksia, joten tämä kirjoitus saattaa sisältää tavallista enemmän juonipaljastuksia. Ei mitään dramaattista, mutta pieniäkin paljastuksia pelkäävien kannattaa varmaankin lukea kirjoitus varovasti.

Vankeus on vaihtunut vapauteen ja uuteen elämään Omega Pointissa, mutta Juliettella on vaikeuksia sopeutua joukkoon. Aika Adamin kanssa on vähissä, eikä Juliette ole edistynyt kykyjensä kehittämisessä niin paljon kuin muut toivovat. Lisäksi Juliette ei saa mielestään Warneria, jonka tietää haluavan löytää hänet ja Omega Pointin. Warner on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Julietten ja tuhotakseen kapinalliset. 

Ensimmäisessä osassa tykkäsin erittäin paljon Mafin kirjoitustyylistä, joka tuntui tässä toisessa kirjassa laimentuneen hieman tylsempään ja "tavallisempaan" suuntaan. Kirja ei siis samalla tavalla pursuillut kauniita ja erikoisia kielikuvia kuin edellinen ja yliviivauksetkin olivat harvassa. Juliette ei tietysti enää kirjoittele muistikirjaansa, minkä takia yliviivaukset eivät ole enää niin suuressa osassa kerronnassa. Harmi, koska pidin niiden tuomasta omaperäisestä lisästä kerrontaan.

Turhauduin suuresti siihen, että ainakin kirjan alkupuoliskolla Juliette oli hyvin ärsyttävä ja itsekeskeinen, mutta onneksi oli ihana Kenji takomassa vähän järkeä tyhmän tytön päähän. Valitettavasti tuota tarvittiin useampaan kertaan. Aivan koko kirjaa ei tarvinnut kärsiä rasittavasta Juliettesta, vaan loppua kohden tyttö oli jo paljon siedettävämpi. Julietten ja Warnerin kuvio aiheutti myös epämääräisiä tunteita. Warnerista paljastui muutenkin paljon uutta ja hahmo oli edelleen kiinnostava sekä yhdessä Kenjin kanssa sarjan parhaita hahmoja.

Tarina ei ollut niin sujuva ja vetävä kuin ensimmäisessä osassa, mutta kuitenkin ihan mukavaa luettavaa. Toivottavasti trilogian päätös olisi yhtä loistava kuin aloituskin oli. Unravel Me ei samaan yltänyt, mutta ei kirja täyttä kuraakaan ollut. Vahvan ensimmmäisen osan jälkeen pieni pettymys kuitenkin.

Onnistuin jo vahingossa netistä spoilaamaan itseäni eräästä Unravel Me:n paljastuksesta, joten se ei minua enää yllättänyt. Erääseen hahmoon liittyvä paljastus on kuitenkin varsin merkittävä, vaikka ehkä hieman kulunut ja epäuskottava.

Kirjan loppu aiheutti lievää hämmennystä ja sekavia tunteita. En ole aivan varma mitä ajatella siitä. Loppu jättää paljon avoimeksi seuraavaan osaan, eikä kirjassa mukana ollut maistiainen kolmannesta kirjasta juurikaan täytä lopun jättämiä aukkoja.

Trilogian päätösosa, Ignite Me, julkaistiin alkuvuodesta ja se varmasti päätyy luettavakseni jossain vaiheessa. Vaikka tämä kakkososa ei ollutkaan niin hyvä kuin ensimmäinen, en mitenkään voi jättää trilogiaa kesken tässä vaiheessa.

Täysin tähän kirjaan liittymättömänä asiana haluan innoissani kertoa, että olen pari viime viikkoa ollut onnellinen tabletin omistaja ja pääsen vihdoinkin kunnolla sukeltamaan e-kirjojen maailmaan! Olen jo pitkään halunnut kokeilla e-kirjoja, mutta ennen siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Myöhemmin mahdollisesti tulossa lisää juttua ensikosketuksestani sähköisiin kirjoihin. :)

------

HarperCollins 2013, 461 s.

oma ostos

Katie Alender: Bad Girls Don't Die

Huomasin tämän Katie Alenderin esikoiskirjan Goodreadsissa ihan sattumalta. Ensiksi huomioni kiinnitti hieno kansikuva ja esittelyn luettuani en voinut olla hankkimatta tätä luettavaksi. Oli myös aivan pakko aloittaa heti tämän lukeminen kirjapaketin saavuttua perille, vaikka olisihan tuossa kirjapinossa odotellut kasa muitakin kirjoja.

Alexiksen pikkusiskolla Kaseylla on pakkomielle antiikkinukkeihin, mutta tyttö on vain oma outo itsensä, ei mitään vakavampaa. Perheen vanhassa kotitalossa alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsestään, ilmastointi reistailee ja Alexis näkee outoja valoja kotinsa ulkopuolella. Lisäksi Kasey on muuttumassa. Pikkusiskon silmät muuttuvat sinisistä vihreiksi ja ennen niin kiltistä tytöstä on tullut yht'äkkiä vihainen - ja vaarallinen.

Yllätyin positiivisesti kun Bad Girls Don't Die osoittautui täyden kympin arvoiseksi lukukokemukseksi, jonka kansikuvakin on jo itsessään napakymppi. Tuollainen sopivan creepy kuva sopii erinomaisesti kirjan tunnelmaan. Kirjassa oli useampikin kohta, joissa Alender oli onnistunut kirjoittamaan kunnon kauhutunnelmaa ja jännitystä. Muutenkin pakko nostaa hattua kirjailijalle, koska Bad Girls Don't Die oli sujuvaa luettavaa ja tarina pysyi hyvin kasassa alusta loppuun. Tylsää ei missään vaiheessa ehtinyt olla.

Räväkkä ja pinkkihiuksinen päähenkilö Alexis tuntui välillä hieman ärsyttävältä (etenkin suhtautumisessaan vanhempiinsa), mutta loppua kohden aloin oikeastaan pitää tytöstä. Mietiskelin jo heti kirjan alussa, että onkohan Alexikselle tiedossa jotain teiniromanssia. Tietysti oli, mutta onneksi ei sellaista kulunutta salamarakkautta, mitä niin paljon young adult / nuortenkirjoissa on.

Bad Girls Don't Die aloittaa samannimisen trilogian, jonka kaksi muuta osaa, From Bad to Cursed ja As Dead As it Gets, ovat jo ilmestyneet. En ole vielä ehtinyt kunnolla lukea esittelyjä noista muista  osista, mutta ensimmäisen osan lopun perusteella vähän mietityttää mitä trilogiassa tulee tapahtumaan. Aion kuitenkin hankkia seuraavatkin osat omaan hyllyyn ja luettavaksi. Silloinhan se sitten selviää mitä tapahtuu :)

------

Hyperion Books 2010, 346 s.

oma ostos

Stephen King: Tohtori Uni

Minun piti lukea tämä jo heti suomennoksen ilmestyttyä tammikuussa. Tohtori Uni olikin jo kirjastosta lainattuna ja odotteli kirjapinossa lukemista. Sitten tuli kaikkea muuta ja palautin kirjan lukemattomana. Nyt tuntui olevan sitten vihdoinkin oikea aika lukea tämä ja eihän siinä lopulta mennytkään kuin reilu päivä kun olin kirjan hotkaissut.

Danny Torrance on kasvanut aikuiseksi, mutta Overlook - hotellissa koetut kauhut eivät ole jättäneet häntä rauhaan. Yrittäessään tukahduttaa hohtamistaan Dan on ajautunut alkoholistiksi, joka päätyessään saattokodin lääkintävahtimestariksi löytää kutsumuksensa. Myös 12-vuotiaalla Abra Stonella on hohtamisen kyky, mutta paljon vahvempana kuin Dannylla. Abran perässä on tavallisilta karavaanareilta näyttävä hirviöjoukko Tosi solmu, jotka käyttävät ravintonaan hohtamiskykyisten lasten ydintä, "höyryä". Abra olisikin joukolle oikea herkkupala.

Luin Hohdon joskus kauan ennen tämän blogin aloittamista ja mietiskelin ennen Tohtori Unen aloittamista, että kannattaisiko se lukea uudestaan ennen jatko-osaa. Lopulta en malttanut palata Hohdon pariin, vaan päätin sukeltaa suoraan tämän kimppuun. Onneksi lukeminen sujui varsin mallikkaasti, vaikka Dannyn lapsuuden kauhut eivät ihan tuoreessa muistissa olleetkaan.

Olin koukussa tähän jo heti ensimmäisiltä sivuilta ja pysyin koukussa ihan viimeisille asti. Minun kohdallani Tohtori Uni toimi oikein hyvin, sillä tykkäsin vetävästä tarinasta sekä päähenkilöistä Dannystä ja Abrasta. Myös Tosi solmu oli kiinnostava, mutta ehkä näistä karavaanareista olisi saanut jotenkin vielä kauhistuttavampia ja pelottavampia.

Lukiessani mietin monesti olisiko tämä sittenkin kannattanut lukea englanniksi. Esimerkiksi monet Tosi solmun jäsenten nimet olivat mielestäni suomeksi todella ontuvia (ovat varmasti englanniksi paljon parempia) ja muutenkin suomennoksessa oli useampiakin kohtia, joissa huomasi, että tämän kanssa on melko varmasti tullut suomentajalla kiire. Alkuteoshan ilmestyi vain muutama kuukausi ennen suomennoksen ilmestymistä. Ilkka Rekiaron suomennoksista noin yleensä olen kyllä tykännyt, mutta tällä kertaa suomennos ei ollut kovinkaan laadukas. Käsittämätöntä, että suomennos pitää saada ulos niin nopeasti, että se näkyy sitten laadussa. Muuten niin mukavaa lukukokemusta häiritsi hieman juuri edellä mainitut seikat.

Siitä on tosiaan pitkä aika kun luin Hohdon, mutta muistaakseni kirja ei mielestäni ollut niin loistava tai jännittävä kuin sitä on kehuttu. Hyvä kyllä, mutta ei niin hyvä kuin olin odottanut. Ei Tohtori Unikaan saanut pelonväristyksiä kulkemaan selkäpiissä, mutta muuten tykkäsin kyllä tarinasta ja hahmoista eli suomennoksen kökköydestä huolimatta tämä ei ollenkaan huono ollut.

-----

Alkuteos: Doctor Sleep

Tammi 2014, 527 s.

Suom. Ilkka Rekiaro

kirjastosta

Janet Evanovich: Kolmas kovanokka

Mitenkäs tässä näin kävi? Seuraavan Stephanie Plum - kirjan lukemisessa ei vierähtänytkään sitä reilusti yli vuotta, mikä ehti venähtää ensimmäisen ja toisen osan välillä. Kolmas kovanokka piristi erittäin mukavasti tylsää työpäivää, jolloin oli aikaa lueskella oikein urakalla.

Stephanie saa kaupunkilaisten vihat niskaansa kun hän saa tehtäväkseen toimittaa sakkonsa maksamatta jättänyt karkkikauppias Mo oikeuden eteen. Kaikkien rakastama ja tuntema mies on kuitenkin kadonnut. Mon jäljittämiseen Stephanie saa apua paitsi Joe Morellilta myös entiseltä ilotytöltä Lulalta, eikä Stephanie välty myöskään isoäiti Mazurin avulta jäljityspuuhissa paljastuneen surman selvittelemisessä.

Huomasin jo heti alkusivuilta lähtien, että pidin tästä kirjasta huomattavasti enemmän kuin sarjan kahdesta aiemmasta osasta. Näiden kirjojen tyyli on hieman sellainen hitaampi ja kieltämättä joskus tylsempi kerronta, mutta Kolmas kovanokka oli kuitenkin hyvällä tahdilla eteenpäin rullaava tarina. Erityisen kiinnostavaa tässä oli Stephanin ihmisjahdin kohde, Mo-setä. Kaikki luulivat tuntevansa hänet, mutta tietysti kukaan ei lopulta oikeasti tuntenut ainoastaan herttaiselta karkkikauppiaalta vaikuttavaa miekkosta. Mo-setä oli oikea malliesimerkki siitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. 

Stephanie Plum on ensimmäisen kirjan jälkeen tuntunut jäävän hieman sivuhahmojen varjoon. Isoäiti Mazur, joka tässä kirjassa ei päässyt yhtä paljon esille kuin edellisessä, ja ilotytöstä arkistonhoitajaksi muuttunut rempseä Lula ovat paljon kiinnostavampia kuin sankaritar Stephanie, joka välillä vaikuttaa harmittavan hölmöltä.

Neljännen kirjan, Neljäs kerta toden sanoo, minulla ei ole mikään kiire, koska odottelen paria ihanaa uutuutta ja lukupinossa odottelisi muutama kirja, jotka on ollut tarkoitus lukea jo pidempään. Mutta enköhän minä jossain vaiheessa jälleen palaa Stephanien pariin.

------

Alkuteos: Three to Get Deadly

WSOY 2009, 354 s.

Suom. Hanna Tarkka

kirjastosta