25. huhtikuuta 2015

E. Lockhart: We Were Liars

E. Lockhartin We Were Liars on hurjasti hypetetty kirja, joka mm. voitti Goodreads Choice Awardsin YA -sarjassa ja on kerännyt kehuja useammassakin suomalaisessa kirjablogissa (esim. Kirjaneito ja Ellen). Minunkin lukulistallani kirja ehti keikkua pitkään ennen kuin helmikuussa päätin kirjan hommata omaan hyllyyn ja nyt vihdoinkin tämä tuli luettua. Ja heti tuli tunne, että olisi pitänyt lukea jo paljon aikaisemminkin. Sen verran upea We Were Liars oli.

We Were Liars kannattaa oikeastaan lukea niin, että siitä tietää mahdollisimman vähän. Vaikka yritän parhaani mukaan vältellä pieniäkin paljastuksia, tämä kirjoitus kannattaa jättää väliin, jos pelkää spoilaantuvansa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Joka vuosi Sinclairin täydelliseltä vaikuttava perhe kokoontuu Massachusettsin rannikolla sijaitsevalle yksityiselle Beechwoodin saarelle kesänviettoon. Cadence, hänen serkkunsa Mirren ja Johnny sekä Johnnyn ystävä Gat ovat aina viettäneet kesät yhdessä omana ryhmänään. Kunnes viidentenätoista kesänä tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken.

We Were Liars on yksinkertaisesti loistava kirja. Tarvitseeko edes sanoa muuta?

Epämääräistä takakansitekstiä enempää tästä kirjasta ei ehkä kannata tietää ennen lukemista. Onneksi itsekin olin onnistunut välttelemään tuon suurempia tiedonmurusia kirjasta ja pääsin lukemaan tämän ilman mitään ennakkotietoja. 

Jo heti ensimmäisillä sivuilla ihastuin Lockhartin runolliseen kerrontaan. Välillä oli hieman hyvällä tavalla tuskaistakin lukea tätä, sillä halusin vain tietää mikä on totta ja mikä valhetta, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta mysteeriä avattiin pienissä paloissa pikku hiljaa. Ja loppu olikin sitten yhtä aikaa surullinen, järkyttävä ja nerokas.

Loppu, joka jääköön sen enempää paljastamatta, yllätti minut aivan täydellisesti. Kun olin lukenut sen päällimmäisenä oli ajatus, että miksei tuota arvannut. Kaikki oli hetkessä päivänselvää ja mieleen tuli heti useampikin kohta, jotka selvästi viittasivat siihen, mitä paljastetaan. Niitä piti sitten heti lukemisen jälkeen erikseen etsiskellä.

Lockhart on erittäin taitavasti kutonut tarinansa niin, että lukija harhautuu sivupoluille. Tai ainakin minä harhauduin aivan täydellisesti, enkä osannut odottaa mitään loppuratkaisun kaltaista. Ehkä joku nokkelampi lukija osaa yhdistää tekstiin piilotetut vihjeet minua paremmin.

Esitän nöyrän toiveeni jollekin korkeammille voimille, että ne varmistaisivat tämän kirjan päätymisen jonkun kustantajan kautta suomennettavaksi, ehkä jopa nopeammin kuin vasta joskus parin vuoden päästä. We Were Liars on hieno, älykäs ja kaunis kirja, jota toivottavasti joskus pääsisivät lukemaan myös ne, joilta englanniksi lukeminen ei välttämättä onnistu.

------
Delacorte Press 2014, 225 s.
oma ostos

4 kommenttia:

  1. Olen tätä itsekin katsellut ja virtuaalisesti hipelöinyt, mutta en ole rohjennut ostaa. Ehkäpä nyt.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa ehdottomasti lukea. On tämä vaan sen verran hieno kirja :)

    VastaaPoista
  3. Samaistun tunteisiisi vahvasti! Käänne tosiaan oli sellainen, että tuntui, että se olisi pitänyt arvata, mutta jotenkin Lockhart vain harhautti lukijan ajatukset muualle...

    VastaaPoista
  4. Hauskaa että luit Lockhartin teoksen samaan aikaan kuin minä, googlettelin sen arviointeja tässä hiljan ja huomasin, ettei se ole ainakaan vielä osunut kovin monen suomalaisbloggarin tutkaan - tuo toivomasi suomennos varmasti muuttaa asianlaidan! We were liarsin hämäys ja hurja loppuratkaisu tekivät kuin myös vaikutuksen, mutta sen alkupuoli tuntui minusta suoraan sanottuna vähän tylsältä ja jahkailevalta, eivätkä kliseiset asetelmat esimerkiksi Gatin ja Cadencen välillä oikein vakuuttaneet - toisaalta sadut ja tavaralistat piristivät kummasti menoa! En itse ehkä lämmennyt tälle teokselle niin paljon kuin sinä, mutta olihan se ehdottomasti lukemisen arvoinen :) -Petter

    VastaaPoista