17. huhtikuuta 2015

Magdalena Hai: Gigi ja Henry -trilogia

Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogia on roikkunut lukulistallani jo pitkään, mutta ei kuitenkaan niin lähellä kärkeä, että kirjat olisin jo aiemmin ehtinyt lukea. Kun sitten sattumalta löysin ensimmäisen osan Kerjäläisprinsessan vähän päälle eurolla Kontin kirjaosastolta, sain sopivan sysäyksen lukea kirjan. Kaksi jälkimmäistä osaa löytyi sopivasti kirjastosta, joten päätinkin sitten lukea koko trilogian putkeen. 

Nämäkin kirjat ehdin lukea jo viime kuussa, mutta nyt viimeinkin ne pääsivät bloginkin puolelle.

Tämä kirjoitus käsittelee koko trilogiaa, joten juonipaljastukset ovat erittäin todennäköisiä. Jos trilogia ei ole vielä tuttu, kannattaa lukea varovasti.


KERJÄLÄISPRINSESSA
Gigi ja Henry #1

Gigi on Umbrovian prinsessa, joka on perheensä kanssa paennut vallankumousta kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Kun perheen asuntoon heitetään pommi ja Gigin äiti sekä kolme siskoa kaapataan, Gigi ja hänen paras ystävänsä Henry ajautuvat vaaralliseen seikkailuun pelastaakseen Gigin perheen.

Kerjäläisprinsessa oli vauhdikas kirja, jonka ajoittain liiankin nopeasta tahdista olin välillä pudota kyydistä. 188 sivuisessa tarinassa ei turhia hidastella, vaan eteenpäin mennään aikamoisella vauhdilla. Eipähän tullut tylsää ja kirjan luki erittäin nopeasti. 

Steampunk ei ole itselleni turhan tuttua, mutta siitä huolimatta kirjan vaihtoehtoisella 1860-luvulle sijoittuva maailma oli oikein kiinnostava. Kerjäläisprinsessa oli selvästi vasta Gigin ja Henryn tarinan aloitus, eikä maailmaa vielä juurikaan esitelty pintaraapaisua enempää. Gigi oli mukavan eloisa ja itsenäinen tyttö, jonka kaveri Henry on myös varsin vekkuli tapaus. Gigin hajamielinen keksijäisä on yksinkertaisesti ihana ja sympaattinen. Ihmissusi Mussovits vaikutti myös oikein kiinnostavalta hahmolta.

Kerjäläisprinsessa sopii hyvin luettavaksi niillekin, jotka eivät steampunkista ole koskaan kuulleetkaan.

Karisto 2012, 188 s.
oma ostos


KELLOPELIKUNINGAS
Gigi ja Henry #2

Gigi on päässyt pois rähjäisestä Alhaistosta ja tytön perhe on nyt osa Keloburgin yläluokkaa. Gigin isä on päätynyt rakentamaan jättimäistä ilmalaivaa Keloburgin mahtimiehelle. Gigi ja Henry ajautuvat jälleen seikkailuun kun fanaattinen uskonlahko Sokean Jumalan veljeskunta alkaa kasvattaa suosiotaan ja saarnata, että kaikki ilmalaivat pitäisi hävittää.

Kakkososa on melkein tuplasti pidempi kuin ensimmäinen ja tarina on saanut enemmän tilaa tapahtumien kehittymiselle sekä maailmakin esitellään ensimmäistä osaa paremmin. Välillä tuntui kuitenkin, että tarina junnaa paikallaan, eikä oikein mitään tapahdu. Sokean Jumalan veljeskunta ei oikein sytyttänyt, enkä välittänyt oikein maanalaisista lapsistakaan, joista tuli itselleni jotenkin ehkä liikaa mieleen Peter Pan ja kadonneet pojat. 

Katerina ja Barnabas olivat jotenkin todella suloinen pari. Kuten edellisessäkin kirjassa susimies Mussovits oli tässäkin osassa erittäin mielenkiintoinen ja Mussovitsista onkin tullut suosikkini kaikista sarjan hahmoista.

Kellopelikuninkaassa oli hieman sellaista trilogian keskimmäisen kirjan makua, mutta kyllä tämän silti mielellään ja varsin nopeastikin luki.

Karisto 2013, 330 s.
kirjastosta


SUSIKUNINGATAR
Gigi ja Henry #3

Kolme vuotta taistelutaitojen opettelua Pariisissa on valmistanut Gigiä Susikuningattaren tehtävään. Umbroviasta kantautuvat huolestuttavat tiedot saavat Gigin, Henryn ja Mussovitsin matkaamaan Umbroviaan tehdäkseen lopun vallananastaja Andros Luopion hirmuvallasta.

Susikuningatar on trilogian kirjoista selvästi kypsin ja vakavin, sillä Gigi ja Henry eivät ole enää lapsia Keloburgin kaduilla. Ehkä kaipasin Kerjäläisprinsessan keveyttä, sillä päätösosa on inhokkini koko trilogiasta. Inhokki on ehkä hieman liian voimakas sana ilmaisemaan sitä, että pidin tästä kirjasta vähiten. Ehkä juuri tuon takia Susikuningatar oli minulla pitkään kesken, lojuen vain odottamassa kunnes saisin taas sopivan fiiliksen lukea kirja loppuun. 

Gigi vaikutti välillä erittäin ylimieliseltä ja ärsyttävältä. Lisäksi Gigin tekemä erittäin vakava virhe suorastaan raivostutti, sillä seurauksena oli tietenkin suuri menetys. Ihmissudet pääsivät tässä osassa vihdoinkin kunnolla esille. Vaikka Mussovitsista koko kirjan läpi tykkäsinkin, Mussovitsin veljesten ja Lucijan välille viritelty sotku oli erittäin kulunut ja arvattava. 

Karisto 2014, 448 s.
kirjastosta


Suosikkini koko trilogiasta on aloitusosa Kerjäläisprinsessa, mutta kokonaisuutena Gigin ja Henryn tarina on kuitenkin varsin onnistunutta suomalaista nuortenkirjallisuutta, jossa on kiehtova, erilainen ja omalaatuinen maailma.

Pakko on vielä kehua koko trilogian kansitaidetta. Sára Kötelekin piirtämät kannet sopivat sarjaan täydellisesti.

Gigi ja Henry -trilogia kuittaa lukuhaasteesta luonnollisesti kohdan 32. A trilogy.

1 kommentti:

  1. Luin tämän postauksesi aika pintapuolisesti, sillä en ole vielä itse kerennyt kyseistä trilogiaa lukemaan. Olin tosiaan itsekin hieman ajatellut näiden lukemista saadakseni rastin tuohon haasteen kohtaan :)

    VastaaPoista