14. kesäkuuta 2015

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet & Bernhard Schlink: Lukija

Sekä Murakamin että Schlinkin lukemisesta on jo ehtinyt vierähtää hyvän aikaa, mutta en vain ole saanut kirjoista kirjoiteltua blogiin asti. Mietin pitkään, että kirjoitanko enää ollenkaan, mutta halusin kuitenkin molemmista edes jotain sanoa, koska ainakin Murakamista tykkäsin oikein paljon. Pitkästä aikaa lyödään jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjat pääsevät yhteispostaukseen hieman lyhyemmillä arvosteluilla/mietteillä.

HARUKI MURAKAMI: VÄRITTÖMÄN MIEHEN VAELLUSVUODET

Tsukuru Tazakilla on näennäisesti elämä kunnossa: hyvä työ rautatieasemien suunnittelijana ja suhde kauniiseen Saraan. Nuorena Tsukuru muodosti neljän ystävänsä kanssa tiiviin joukon, mutta ilman varoitusta ja selitystä Tsukuru jätetään joukon ulkopuolelle. Asia jää varjostamaan Tsukurun myöhempää elämää. Lopulta vuosien jälkeen Tsukuru päättää Saran rohkaisemana selvittää miksi ystävät hylkäsivät hänet.

Oli todella mukavaa palata vihdoinkin Haruki Murakamin pariin. Edellinen (ja ennen tätä ainoa) lukemani Murakami oli ihana Norwegian Wood, jonka tasolle Värittömän miehen vaellusvuodet ei aivan yltänyt, mutta silti pidin tästä aivan valtavasti. Murakami on kirjoittanut hyvin etenevän ja vetävän tarinan, jossa on hieman samanlainen tunnelma kuin Norwegian Woodissa. Kirjassa Tsukuru käy ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Suomessakin, Helsingissä ja järvimaisemissa Hämeenlinnassa. Tuo vierailu oli mukava ja hauska lisä.

Olen joskus tainnutkin mainita, että inhoan liian avoimia loppuja. Jotkin asiat on ihan hyvä jättää avoimiksi ja lukijoiden pohdittaviksi, mutta joskus haluan saada asioille edes jonkinlaisen lopun. Niin tässäkin, joten Värittömän miehen vaellusvuosien tuskaisen avoimeksi jäävä lopetus oli yksi harvoista asioista, mistä en kirjassa pitänyt. Olisin niin halunnut tietää miten Tsukurulle ja Saralle lopulta käy.

Uutta Murakamia pääsee taas syksyllä lukemaan suomeksi. Syyskuussa ilmestyy Maailmanloppu ja ihmemaa tuttuun tapaan Tammen julkaisemana.

------ 
Alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi
Tammi 2014, 330 s.
Suom. Raisa Porrasmaa
kirjastosta


BERNHARD SCHLINK: LUKIJA

1950-luvun Saksassa 15-vuotias Michael Berg on toipumassa vakavasta sairaudesta kun hän tapaa kolmekymppisen Hannan. Michael rakastuu ja ajautuu Hannan kanssa tiiviiseen suhteeseen. Vuosia myöhemmin Michael kohtaa Hannan uudestaan

Olen Lukijan joskus aikoja sitten lukenut aiemmin, mutta en muista yhtään mitä  ajattelin enkä muistanut juuri muutakaan tästä kirjasta. En ollut kirjaa edes Goodreadsissa tähdittänyt ennen tätä uudelleenlukua. 
 
Tämä oli lukupiirimme kevään viimeinen kirja ja lukupiiriläiset oikeastaan minua lukuunottamatta pitivät tästä oikein kovasti. Vaikka Lukijassa ei ole sivuja kuin vähän reilut 200, jonkin aikaa tuntui, että en edisty kirjan kanssa ollenkaan. Ehkä hieman kauheaa sanoa niin kehutusta kirjasta, että minusta tämä oli yksinkertaisesti tylsä. Odotin koko ajan jotain käännettä, että kirja muuttuisi kertaheitolla kiinnostavammaksi, mutta valitettavasti sellaista ei missään vaiheessa tullut.

15-vuotiaan pojan ja tuplasti vanhemman naisen suhde, joka oikeastaan on pelkkää seksiä, tuntui melkein läpi kirjan jotenkin häiritsevältä. En ole mikään kukkahattutäti tai järkyty helposti, mutta jokin noin epätavallisessa suhteessa jäi vaivaamaan.

Lukupiirissä katsottiin myös kirjasta tehty elokuva, jonka pääosissa ovat Kate Winslet ja Ralph Fiennes. Tykkäsin leffasta paljon enemmän kuin kirjasta. Yksi näyttelijäsuosikeistani eli Kate Winslet teki jälleen hienon roolisuorituksen. Fiennesin, vaikka hyvä näyttelijä onkin, näen jotenkin aina Voldemortina, minkä takia minun on välillä vaikea katsoa miehen muita elokuvia.

Lukija kuittaa lukuhaasteesta kohdan 3. A book that became a movie.

------
Alkuteos: Der Vorleser
WSOY 1998, 224 s.
Suom. Oili Suominen
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti