David Nicholls: Kaikki peliin

David Nichollsin edellinen suomennettu teos Sinä päivänä hurmasi minut ja monet muutkin kirjabloggarit. Kaikki peliin on itseasiassa Nichollsin esikoisteos, vaikka se suomeksi vasta nyt ilmestyy. Sinä päivänä oli ihastuttava tarina täynnä hyvää dialogia, joten odotukseni tämän kirjan kohdalla olivat todella korkealla. Onneksi ei tarvinnut nytkään pettyä!

Vuonna 1985 nuori Brian Jackson pääsee vihdoin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Opiskelijaelämä on kuitenkin aivan erilaista kuin Brian on kuvitellut, ei ollenkaan niin runollista kuin kuvitelmissa. Brian ihastuu kauniiseen yläluokkaiseen Alice Harbinsoniin, jonka sydämen hän haluaa valloittaa. Se tietenkin onnistuu parhaiten osoittamalla laajaa yleissivistystä ja pääsemällä mukaan yliopistojen välisen tietovisan edustusjoukkueeseen.

Kaikki peliin on mielenkiintoinen kasvutarina, jossa on mukana hyvää dialogia, jotsa ainakin minä Sinä päivänä kirjassakin tykkäsin todella paljon. Nichollsin taidot kirjoittajana ovat tietenkin vielä aika hiomattomat tässä esikoiskirjassa, mutta ensimmäiseksi teokseksi Kaikki peliin on erittäin hyvä ja viihdyttävä lukuromaani. Varmaankin jos tämän olisi lukenut ennen tuota Sinä päivänä kirjaa, ajatukset olisivat erilaisia.

Kirjan päähenkilö Brian on sympaattinen ja vähän kömpelökin nuori mies, jonka toilailut saavat aikaan paitsi hyvää huumoria myös myötähäpeän tunteita lukijassa. Yrityksien ja erehdysten kautta Brian kasvaa ihmisenä ensimmäisen yliopistovuotensa aikana. Kirjan muut henkilöhahmot ovat hekin kiinnostavia aina yläluokkaisesta vähän ärsyttävästä Alicesta toiseen opiskelijatyttöön Rebeccaan, jolla on vahvat mielipiteet melkeinpä kaikesta ja Spenceriin, Brianin kotipuolen huono-osaiseen ystävään.

Viihdyin kirjan parissa loistavasti ja se tuli luettua nopeasti. Paitsi dialogista ja kirjan sisältämästä huumorista, pidin myös siitä, että jokainen luku alkoi tietovisakysymyksellä ja kirja oli jaettu neljään kierrokseen, kuten juuri tietokilpailussa.

Jos pidit Sinä päivänä - kirjasta, kannattaa lukea myös Kaikki peliin. Oikeastaan tämä kannattaa lukea vaikka ei olisi edellistä suomennettua Nichollsia vielä ehtinyt lukea.

------

Alkuteos Starter for Ten

Otava 2012, 414 s.

Suom. Sauli Santikko
kirjastosta

Sara Shepard: Kaivattu

En ole seurannut kuin ehkä puolen jakson verran Subilla nähtävää tv-sarjaa Valehtelevat viettelijät (Pretty Little Liars), joka perustuu Sara Shepardin kirjoittamaan kirjasarjaan. Sarjan ensimmäinen kirja on juurikin tämä Kaivattu. Koska tv-sarja ei ole minulle kovinkaan tuttu, kirjan suhteen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia siitä miten erilaisia kirja ja tv-sarja versiot ovat.

Spencer, Aria, Hanna, Emily ja Alison ovat parhaita ystäviä, mutta Alisonin kadotessa muiden tyttöjen elämä mullistuu ja he ajautuvat erilleen. Kolme vuotta Alisonin katoamisen jälkeen high schoolin alkaessa tytöt alkavat saada outoja viestejä tuntemattomalta lähettäjältä, joka näyttäisi tietävän heidän kaikki salaisuutensa. Jokaisella tytöllä on omat luurankonsa kaapeissa, minkä lisäksi heillä on yhteinen iso salaisuus, jonka he ovat vannoneet pitävänsä salasssa hautaan asti. Salaperäinen A - nimimerkkiä käyttävä lähettäjä aikoo kuitenkin paljastaa tyttöjen kaikki salaisuudet, mikä voisi pilata Spencerin, Arian, Hannan ja Emilyn elämän.

Kaivattu on viihdyttävää teinihömppää, jota lukee oikein mielellään ajankuluksi. Kirjasarjan perusidea ei kuulosta mitenkään erikoiselta, eikä ainakaan tämä sarjan ensimmäinen osa ollut erityisen koukuttava tai maailmaa mullistavan omalaatuinen. Päähenkilöinä toimiva tyttönelikosta kaikki vaikuttavat pinnallisilta teini-ikäisiltä, joilla jokaisella on tietysti jokin oma ongelmansa olipa se sitten oman seksuaalisuuden pohtiminen tai painostaan stressaaminen. Ei siis varsinaisesti mitään, mitä ei olisi tusinassa muussakin samantyyppisessä nuortenkirjasarjassa.

Shepard kirjoittaa varsin sujuvasti, juuri nuortenkirjoihin sopivasti. Jokainen luku on kerrottu jonkun tytön näkökulmasta, mikä toimii tällaisessa kirjassa oikein hyvin varsinkin kun päähenkilöitä on useampi ja jokainen pitäisi saada omalla tavallaan mukaan tarinaan. Jos tämä kirja ei muuten kiinnosta, kannattaa se lukea läpi vain sen takia, että yhdellä tytöistä on kytköksiä Suomeenkin. Sivumääräkään ei ole niin suuri, että tätä ei nopeasti lukisi helppona ajanvietteenä.

------

Alkuteos Pretty Little Liars

Gummerus, 270 s.

Suom. Paula Takio
kirjastosta

Tuhansien zombien maa - Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta

Lisää zombeja Suomessa! Tämä sattui silmään ihan vahingossa kirjastoreissulla ja mukaanhan se oli otettava kun edellisen kotimaisen zombiekirjan (Jukka Nieminen: Zombievyöhyke) fiiliksissä vielä olin.

Tuhansien zombien maa - Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta on Juri Nummelinin toimittama novellikokoelma, josta löytyy 11 eri tavalla zombieita käsittelevää novellia. Mukana on myös hiukan epätavallisemmin eläviä kuolleita käsitteleviä novelleita sekä perinteistä "zombie apocalypse" tavaraa.

Ilmeisesti suomalaisista zombieista ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon, sillä tässä kokoelmassa on mukana todellakin 11 tarinaa ja sivumääräkin on vain 154 sivua. Suurin osa kirjoittajista oli itselleni täysin tuntemattomia, mutta mukana on myös hiukan tutumpiakin kirjoittajia, kuten Mike Pohjola ja Miina Supinen.

Kuten yleensäkin novellikokoelmissa, myös tässä novellien taso vaihteli hurjasti. Omiksi suosikeikseni nousivat ehdottomasti perinteisemmät zombiemaailmanlopun selviytymistaisteluja kuvaavat tarinat kuin vähän erikoisemmalla tavalla eläviin kuolleisiin suhtautuvat tarinat, joissa muutamassa oli jopa satiirisia piirteitä. Harri Erkin Olisi edes sinappia oli outoudessaan yksi kirjan huonoimmista kun taas Tuomas Salorannan Äidin talossa kuului suosikkeihini.

Tuhansien zombien maa on kevyttä luettavaa, ei edes lähelläkään kunnollista zombiekauhua. Novellien tason suurestakin vaihtelusta ja sen nostattamasta ärtymyksestä huolimatta tämän luki nopeasti ja mielenkiinnolla, koska on minusta on aina kiinnostavaa miten suomalaiset kirjoittajat ovat tarttuneet aiheeseen, josta ei paljon Suomessa kirjoiteta.

------

Turbator, 154 s.

Toim. Juri Nummelin 
kirjastosta

Lincoln Child: Sulamispiste

Juhannuslukemiseksi valikoitui useammastakin vaihtoehdosta tällä kertaa dekkari. Tykkäsin kovasti Lincoln Childin yhdessä Douglas Prestonin kanssa kirjoittamasta Pendergast - sarjaan kuuluvasta Kuoleman asetelma kirjasta, joten mielenkiinnolla odotin millaista jälkeä Child on yksinään saanut aikaan.

Alaskassa jäätiköitä tutkiva tiedemiesryhmä löytää syvältä jään sisältä valtavan 10 000 vuotta vanhan kissapedon ruumiin. Tutkimusryhmää sponsoroinut filmiyhtiö haluaa hyötyä löydöstä ja pedon sulattaminen päätetään lähettää suorana TV-lähetyksenä. Eläin kuitenkin katoaa ennen lähetystä ja pian yksi kuvausryhmän jäsenistä löytyy raa'asti surmattuna. Kun toinenkin kuvausryhmäläinen joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi, on selvää, että arktisen yön pimeydessä vaanii saalistaja, joka ei aio säästää ketään.

Sulamispiste on nautittava paketti jännitystä, vaikka ajoittain tarina olisikin kaivannut tiivistämistä. Varsinkin alkupuolella olisi voinut useammankin asian jättää pois ja hypätä nopeammin toimintaan, sillä nyt tarina on joiltain kohdilta juuri tuolta alkupuolelta jopa tylsä. Onneksi kun päästään paremmin kiinni toimintaan ja kunnon jännitykseen tarinaa ei ole turhaan väkisin yritetty venyttää pidemmäksi.

Jotkut asiat olivat kirjassa hieman epäuskottavia, mutta kun suhtautuu tähän niin, että kyseessä on hyvää viihdettä, eikä tietokirjallisuutta, tarinasta nauttii oikein mukavasti. Child osaa pitää jännitystä yllä paljastamalla aina juuri sen verran, että lukija koukuttautuu kirjan pariin. Kirjan henkilöistä kukaan ei nouse ylitse muiden erityisen mielenkiintoisena, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska Sulamispiste on hyvä yliluonnollisiakin elementtejä sisältävä dekkari muutenkin.

------

Alkuteos Terminal Freeze

Gummerus, 431 s.

Suom. Jorma-Veikko Sappinen 
kirjastosta

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Muutamastakin blogista huomasin arviot tästä Ransom Riggsin esikoiskirjasta ja niiden myötä heräsi sitten kiinnostus, että kirja on saatava luettavaksi. Onni oli myötä kun sain tämän kirjastosta parin päivän sisällä itselleni ja luettua se tuli melkein yhtä nopeasti.

Jacob on saanut koko lapsuutensa ajan kuunnella isoisänsä uskomattomia tarinoita oudoista orpolapsista ja hirviöistä. Kauhean tragedian iskettyä Jacobin elämään hän päättää lähteä Walesin edustalla sijaitsevalle saarelle selvittämään onko isoisän tarinoissa sitten jotain perää. Vastoin odotuksiaan Jacob löytää Neiti Peregrinen lastenkodin, joka on joutunut sodanaikana pommituksen kohteeksi. Hylätyistä raunioista huolimatta Jacobista tuntuu, että isoisän tarinoiden lapset ovat paitsi oikeasti olemassa myös elossa.

Kirjassa tekstin lomaan on sijoitettu aitoja vintage-valokuvia, jotka ovat erittäin kiinnostavia, myös jotenkin outoja. Kuvat tuovat tarinaan lisää kiinnostavuutta, sillä ne eivät ole vain sivujen koristusta, vaan syventävät ja täydentävät tarinaa.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon, sillä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on ainakin kirjan alkupuolella hyvin kiehtova ja koukuttava tarina. Kuitenkin tarinan edetessä tapahtumat muuttuvat sekavammiksi ja välillä oli vaikeaa pysyä tapahtumissa mukana, koska koko ajan tapahtuu jotain uutta, joka sekoittaa soppaa vielä entisestään. Harmi, että muuten hieno tarina mennään osittain pilaamaan tunkemalla mukaan liikaa asioita, jotka saavat vain lukijan pään liian pyörälle.

Olisin toivonut, että näin mielenkiintoisella idealla ja toteutuksella varustettu kirja olisi saanut arvoisensa lopetuksen. Loppuratkaisu on liiankin avoin ja tarina jää pahasti kesken. Lopetuksen perusteella tälle on ihan varmasti tulossa jossain vaiheessa jatkoa, sillä niin selvästi lopussa valmistellaan tarinan jatkoa toisessa kirjassa.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on ihan hyvä ja luettava kirja, mutta tarinassa on paljon puutteita, joita eivät edes hienot vintagekuvat onnistu paikkaamaan. Saas nähdä millaista jatkoa tarinaan saadaan jos Riggs innostuu kirjoittamaan jatko-osan esikoisteokselleen.

------

Alkuteos: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children

Schildts & Söderströms 2012, 350 s.

Suom. Virpi Vainikainen 
kirjastosta