Opiskeluissa on menossa sellaista hulinaa, että hetkeen ei ole jäänyt kunnolla aikaa lukemiselle. Hellevi Salmisen Hello, I love you osui jokin aika sitten sattumalta silmään kirjastossa. Kaipailin jotain nopealukuista ja takakannen lyhyen esittelypätkän perusteella kirja vaikutti myös ihan mielenkiintoiselta, joten en voinut olla tätä lainaamatta.
Emmi ja Luukas ovat tunteneet toisensa aina. Emmi on ihastunut Luukakseen, mutta poika ei tiedä mitä tuntea. Maalle juhannusta viettämään kokoontuu paitsi Luukaksen ja Emmin vanhempia, myös ranskalainen Daniel, joka saa Luukaksen sydämen sykkimään.
Päädyin lukemaan tämän jo samana iltana kuin olin kirjastosta lainannut eli ainakin nopealukuinen kirja kyllä oli, niin kuin olinkin toivonut. Luvut ovat lyhyitä, joskus vain sivun tai pari, ja kieli välillä turhankin yksinkertaista, joten tätä tuskin kukaan kauan lukee kun sivujakin on vain reilu 120. Nopealukuisuus ja The Doorsin samannimisestä kappaleesta napattu nimi olivatkin sitten oikeastaan ainoita asioita, mistä kirjassa pidin.
Tätä lukiessa tuntui koko ajan, että tarina ei oikeastaan mene minnekään suuntaan. Välillä haahuillaan vähän joka puolella, mutta Luukaksen oman seksuaalisuutensa ja tunteidensa pohdiskelu jää jotenkin liian kevyeksi. Asiaa ei oikeastaan oteta ennen loppua edes kunnolla esille kuin muutamassa kohdassa.
Harmittavasti Luukas ja Emmi jäävät etäisiksi ja vähän epämääräisiksi hahmoiksi. Danielkin on niin täydellinen ja kliseinen, että oikein ärsyttää. Oikeastaan yksikään kirjan hahmoista ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.
Toivottavasti kirja ei päädy luettavaksi seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle lukijalle, sillä Luukaksen kaapistatulon hänen läheisissään aiheuttamista negatiivisista tunteista on vaikea löytää mitään tukea tai toivoa hyväksynnästä juuri sellaisena kuin on. Olisin toivonut kirjaan edes yhtä hahmoa (Daniel poislukien), joka suhtautuu Luukaksen homouteen ymmärtäväisemmin ja positiivisemmin.
Hello, I love you ei siis toiminut minun kohdallani oiken ollenkaan ja jos kirjassa olisi ollut enemmän sivuja, olisin melko varmasti päätynyt lopettamaan tämän kesken.
Tätä lukiessa tuntui koko ajan, että tarina ei oikeastaan mene minnekään suuntaan. Välillä haahuillaan vähän joka puolella, mutta Luukaksen oman seksuaalisuutensa ja tunteidensa pohdiskelu jää jotenkin liian kevyeksi. Asiaa ei oikeastaan oteta ennen loppua edes kunnolla esille kuin muutamassa kohdassa.
Harmittavasti Luukas ja Emmi jäävät etäisiksi ja vähän epämääräisiksi hahmoiksi. Danielkin on niin täydellinen ja kliseinen, että oikein ärsyttää. Oikeastaan yksikään kirjan hahmoista ei tuntunut erityisen kiinnostavalta.
Toivottavasti kirja ei päädy luettavaksi seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle lukijalle, sillä Luukaksen kaapistatulon hänen läheisissään aiheuttamista negatiivisista tunteista on vaikea löytää mitään tukea tai toivoa hyväksynnästä juuri sellaisena kuin on. Olisin toivonut kirjaan edes yhtä hahmoa (Daniel poislukien), joka suhtautuu Luukaksen homouteen ymmärtäväisemmin ja positiivisemmin.
Hello, I love you ei siis toiminut minun kohdallani oiken ollenkaan ja jos kirjassa olisi ollut enemmän sivuja, olisin melko varmasti päätynyt lopettamaan tämän kesken.
Tämän kanssa olin vähän kahden vaiheilla mihin kategoriaan tämän listahaasteessa laittaisin. Kirjan Goodreadsissa saaman arvosanan ja arvosteluiden (sekä osin oman lukukokemukseni) perusteella päädyin lopulta siihen, että Hello, I love you kuittaa lukuhaasteesta kohdan 31. A book with bad reviews.
------
Otava 2013, 126 s.
kirjastosta
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti