Stephenie Meyer: Uusikuu

Olen aina suhtautunut erittäin nihkeästi Stephenie Meyerin Twilight - kirjasarjaan. Pidän perinteisemmästä vampyyrikäsityksestä, joten auringossa kimaltelevat vampyyrit, joilla ei ole edes kunnon torahampaita, eivät todellakaan ole saaneet minua puolelleen. Pidän yleensäkin hyvin paljon vampyyrikirjoista, minkä saattaa huomata tästä blogistakin, koska luen melkein kaikki vampyyrikirjat, mitkä vain käsiini saan.

Luin kirjasarjan ensimmäisen osan Houkutuksen vain ja ainoastaan uteliaisuudesta ja samaa tekosyytä voisi varmaankin käyttää myös tämän Uusikuu - kirjan kohdalla. Sarja ei varsinaisesti kiinnosta minua, mutta silti päätin tarttua kirjaan ja lukea se läpi. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta pakko myöntää, että ne ylittyivät jonkin verran siitä matalasta rajasta, jonka olin asettanut.

Kirja ei ollut täysin lukukelvoton, se on pakko myöntää. Stephenie Meyerin kirjoitustyyli oli selvästi kehittynyt ensimmäisestä kirjasta, ainakin näin maallikon näkökulmasta. Silti kirjassa oli joitain puutteita, joiden takia suhtautumiseni Meyerin kirjoihin ei muuttunut kertaheitolla paremmaksi. Pienimpänä ei ollut se, että edelleen on vaikeaa ottaa tosissaan muka verenhimoisia vampyyreita, jos nämä kimaltelevat auringonpaisteessa.

Kirjaa olisi kyllä saanut lyhentää ja tiivistää aika rankalla kädellä, koska itselläni meinasi iskeä täydellinen tylsistyminen jossain kirjan keskivaiheen tienoilla. Ensin tapahtui paljon, sitten ei mitään ja loppuun oli taas hätäisesti tungettu kaikkea, mikä myöhempiä osia ajatellen on varmaankin tärkeää. Koska mielestäni Bella ei hahmona ole kovinkaan kiinnostava, tytön liiallinen angstaileminen oli puuduttavaa luettavaa. Mutta sehän on melkein pakollisuus tällaisessa "elämääkin suuremmassa rakkaustarinassa", että vaikeuksien sattuessa heittäydytään hyvin melodramaattisiksi ja vellotaan omassa kurjuudessa.

Uusikuu oli ihan mukavaa luettavaa ajanvietteenä, mutta tämän kirjan lukematta jättäminen ei olisi ollut mikään suuri vääryys tai en olisi jäänyt jotain tärkeää paitsi jos en olisi Uusikuuta lukenut. Voi olla, että ennakkoluuloni sarjaa kohtaan vähensivät lukunautintoa. Jos en olisi tiennyt mitään ennestään sarjasta tai luonut omia käsityksiäni vampyyreistä aivan erilaisista lähteistä, olisi kirja voinut olla nautittavampikin.

Saatan mielenkiinnosta tarttua sarjan seuraaviin osiin Epäilykseen ja Aamunkoihin, mutta en usko, että minusta tulee fanaattista Twilight - fania. Bellan ja Edwardin tarina kun ei minusta ole se paras ihmisen ja vampyyrin välinen rakkaustarina.

------

Alkuteos: New moon
WSOY 2010, 455 s.
Suom. Tiina Ohinmaa
kirjastosta