21. toukokuuta 2012

Simon Lelic: Laitos

Simon Lelicin Laitos - romaani ehti jo muutaman kerran lipsahtaa käsistäni kirjastossa ja päätyä muiden matkaan, mutta onneksi onni suosi vihdoinkin ja kirjan sain itselleni lainattua. Vaikka olinkin jo jonkin aikaa halunnut kirjan lukea, ei se kuitenkaan kuulunut siihen joukkoon, jotka on pakko saada käsiinsä mahdollisimman nopeasti ja luettua samantien. Jaksoin siis odotella vähän pidempään, että pääsin tätä lukemaan.

Hammaslääkäri Arthur Priestley pidätetään täysin yllättäen. Hänet kuljetetaan useiden muiden pidätettyjen kanssa salaperäiseen laitokseen, jonne hämärien kansallisten turvallisuussäännösten perusteella pidätetyt miehet ja naiset kuljetetaan. Arthurin katoamisen jälkeen hänen vaimonsa Julia haluaa selvittää miehensä katoamisen ja turvautuu liberaalin verkkolehden toimittajan Tom Clarken apuun. Kaikki laitokseen ja pidätyksiin liittyvä yritetään pitää salassa paitsi Julialta ja Tomilta myös kaikilta muiltakin. Julia ei kuitenkaan aio luovuttaa, vaan haluaa saada miehensä vapaaksi.

Tällä kirjalla olisi ideansa puolesta kaikki mahdollisuudet olla suorastaan loistava teos. Ajatus yhteiskunnasta, jossa lähes kuka tahansa voidaan pidättää vedoten kansalliseen turvallisuuteen ja sen turvaamiseksi laadittuihin hämäriin säännöksiin, on ahdistava. Loistavista lähtökohdista huolimatta Laitos ei omasta mielestäni ollut edes keskivertoa parempi kirja, vaan hyvät alkuasetelmat haaskataan melkein kokonaan. Liikaa tärkeitä asioita jätetään kertomatta ilmeisesti, että lukija voisi itse vetää omat johtopäätöksensä, mutta sellaisessakin tilanteessa olisi hyvä, jos paljastettaisiin edes hiukan enemmän.

Kirjan hahmot eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia tai moniulotteisia. Ehkä siksi, että hahmoista ei juurikaan paljasteta mitään syvällisempää, mikä saisi lukijan oikeasti kiinnostumaan kirjan henkilöistä. Omasta mielestäni ainoa vähänkään kiinnostava hahmo on laitoksen johtaja Graves, joka ei hyväksy kaikkea laitoksessa tapahtuvaa ja kamppailee moraalisten ongelmien kanssa. Hahmon kohtalo tuntuu jotenkin hätäiseltä ratkaisulta.

Laitos oli vielä kaiken muun lisäksi joiltain osin ärsyttävän ennalta-arvattava. En myöskään pitänyt kirjan lopusta ja loppuratkaisu sai vähän hämmentyneeksi, koska tarinan olisi voinut lopettaa niin monilla muillakin paremmilla tavoilla. Nyt kaikki jäi hiukan liian avoimeksi ja jälleen kerran lukijan itsensä täydennettäväksi.

Puutteistaan huolimatta Laitos ei ole täysin huono ja lukukelvoton tekele, vaan siinä on hieno idea ja Lelic myös kirjoittaa suht sujuvasti, vaikka itse tarinassa onkin ongelmia. Niistä ongelmista huolimatta ainakin minä pysyin kirjan otteessa hyvin ja luin tämän loppuun aika nopeastikin aivan siitä syystä, että halusin tietää miten tarina tulee loppumaan. Olen todella huono lopettamaan kirjoja kesken ja kirjan pitää olla todella todella huono, että päättäisin olla lukematta sitä loppuun. Laitos ei sellainen ollut, joten urheasti jatkoin eteenpäin, vaikka moni asia tätä kirjaa lukiessa häiritsikin. Saatan suhtautua tähän kirjaan vähän liian kriittisesti ja joku muu varmaankin löytää siitä enemmän hyvää kuin itse löysin. Eli jos yhtään kiinnostaa, kannattaa lukea ja muodostaa oman mielipiteensä tästä aavistuksen dystopisesta romaanista.

-------
Alkuteos: The Facility
Like 2012, 355 s.
Suom. Terhi Kuusisto 
kirjastosta

1 kommentti:

  1. Kirjoitat niin hyvin nämä arvostelut, että tulee melkein jokaisen kirjan kohdalla "tämä pitää lukea, tämä pitää myös lukea, tuo pitää ehdottomasti lukea..."

    VastaaPoista