13. maaliskuuta 2012

David Safier: Huono karma

Minulla oli tämän kirjan suhteen todella korkeat odotukset. Jälleensyntyminen on ajatuksena erittäin kiehtova, mikä osaltaan sai minut tarttumaan juuri tähän kirjaan. Valitettavasti odotukseni eivät todellakaan täyttyneet, vaan jouduin karvaasti pettymään

Kim Lange on menestyvä uranainen televisiossa, jolla on rakastava aviomies ja ihana tytär. Hänen elämässään kaikki tuntuu menevän putkeen, mutta juuri silloin Kim kuolee. Hänen tarinansa ei kuitenkaan lopu siihen, vaan Kim syntyy uudelleen - muurahaiseksi, kiitos roppakaupalla kerätyn huonon karman. Kim tutustuu kohtalotoveriinsa kuuluisaan Casanovaan ja kaksikko aloittaa seikkailun, jossa he syntyvät milloin koiran, milloin marsun ruumiiseen.

Ensiksikin on myönnettävä, että Safier kirjoittaa hyvin. Varsinkin kirjan alussa tarina soljuu eteenpäin niin hyvin, että ensimmäiset sivut tulee luettua pikavauhtia. Safier kirjoittaa kekseliäästi, nokkelasti ja paikoin jopa hauskastikin. Välillä lipsahdetaan vähän liian lapselliseen huumoriin (siis mitä hauskaa on jos uhataan pieraista toisen suuhun?), mutta onneksi välillä mukana on todella oivaltaviakin kohtia, jotka saavat hymyilemään.

Kirjassa on paljon potentiaalia siihen asti kunnes Kim syntyy uudelleen marsuna. Ainakin omalla kohdallani juuri tuo osio latisti lukutunnelman ja pyyhkäisi pois oikeastaan kaiken innostuksen kirjaa kohtaan. Väitän, kiitos siskoni marsujen, tietäväni edes jotain marsuista, mutta Safier ei ilmeisesti tiedä senkään vertaa. Marsun elämän kuvaus on niin epärealistista, että itseäni oikein ärsytti. Jos ei tiedä jostain asiasta, eikö kannattaisi tehdä vähän taustatutkimusta ja tutustua asiaan? Nyt marsut kuvataan hamsterimaisina kiipeilijöinä, vaikka kuka tahansa marsun nähnyt varmasti tajuaa, että marsut eivät todellakaan ole kiipeilijöitä. Niiden vartaloa ei yksinkertaisesti ole luotu kiipeilemiseen, eikä yksikään marsu varmasti kiipeile ympäriinsä ja vieläpä selviä pudotuksesta ehjin nahoin. Mukana oli pari muutakin erittäin epärealistista ja yksinkertaisesti täysin perätöntä asiaa marsuista, jotka nekin ärsyttivät suunnattomasti. Joistakin nämä pikkujutut voivat tietysti olla ihan yhdentekeviä (varsinkin jos tietämystä marsuista ei ole), mutta itseäni ne vaivasivat erittäin paljon. Jopa niin paljon, että harkitsin tuossa vaiheessa jättäväni kirjan kesken. Päätin sitten kuitenkin lukea loppuun toivoen, että loppuosa kirjasta ei olisi näin ärsyttävä.

Epärealistisen marsuilun lisäksi kirjan loppu oli harmittavan ennalta-arvattava. Jo hyvän matkaa ennen loppuratkaisuja, oli helppo arvata se, mitä tulee tapahtumaan. Päätyminen niinkin helposti arvattavaan ratkaisuun tuntuu vähän liian helpolta ratkaisulta, kuin loppuun ei olisi keksitty enää mitään kunnollista käännettä ja odottamattomampaa lopetusta.

Koska en halua tylsistyttää lukijoitani pitkällä avautumisella kaikista niistä monista ajatuksista, joita kirjan jälleensyntymiskäsite aiheutti, totean vain sen, että ainakin itselläni on aivan erilainen käsitys jälleensyntymästä kuin, mitä kirjassa kuvattiin. Sekin kun omat ajatukset aiheesta poikkeavat niin paljon kirjan esittämistä asioista, sai Huonon karman lukemisen tuntumaan kaikkea muuta kuin ihanalta lukunautinnolta.

Huono karma kannattaa omaperäisyytensä takia lukea, mutta ainakaan minulta se ei saa ylistäviä arvioita. Jokainen voi kuitenkin itse tehdä päätelmänsä onko kirja yhtä kamala pettymys kuin se minulle oli vaiko mukiinmenevää viihdettä. Olisin itsekin varmasti nauttinut enemmän tämän lukemisesta, jos nuo muutamat asiat eivät olisi jääneet häiritsemään niin kovasti.

------
Alkuteos: Mieses Karma
Bazar 2011, 280 s.
Suom. Tiina Hakala 
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti