11. maaliskuuta 2012

Matt Haig: Radleyn perhe

Viime aikoina ei ole tullut luettua juurikaan vampyyrikirjoja. Odottelen kovasti Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries- / Sookie Stackhouse - sarjan seitsemännen osan suomennosta (joskin olen jo englanniksi kahta uusinta kirjaa lukuunottamatta koko sarjan lukenut), mutta muuten eteen ei ole sattunut yhtään mielenkiintoista verenimijäromaania. Olinkin siis iloisesti yllättynyt kun bongailin eräästä vanhasta lehdestä tämän kirjan arvostelun. Pakkohan se oli heti saada luettavaksi!

Peter ja Helen Radley sekä heidän lapsensa Rowan ja Clara vaikuttavat aivan tavalliselta keskiluokkaiselta perheeltä, joka asuu tavallisessa talossa lähiössä ja tekee aivan tavallisia ihmisten juttuja. Perheellä on kuitenkin synkkä salaisuus - he ovat vampyyreitä. Radleyt ovat Pidättäytyjiä eli he ovat jättäneet verenjuonnin ja yrittävät vastustaa kaikkea, mikä vampyyreille on luontevaa. Täydellisen elämän kulissit alkavat kuitenkin tulla rymisten alas kun perhe sekaantuu tapahtumiin, joista on vakavia seurauksia. Pystyvätkö Radleyt pitämään salaisuutensa kun kuvioihin sekoittuu ruumis, poliisit ja Peterin aktiivivampyyri isoveli Will, jolla on kaikkea muuta kuin puhtaat jauhot pussissaan?

Radleyn perhe alkaa vahvasti ja juuri tuo vahva aloitus saa lukemaan eteenpäin tarmokkaasti lyhyiden lukujen avustamana. Kirjassa kuvataan hyvin niitä ongelmia, joita Radleyt joutuvat kohtaamaan yrittäessään salata ja tukahduttaa todellisen luonteensa. Kenelläkään perheenjäsenistä ei ole helppoa. Mukana oleva ripaus huumoria värittää kerrontaa mukavasti, eikä tee kirjasta liian tosikkomaista vampyyritarinaa.

Tavallisen kerronnan sekaan on tiputeltu otteita "Pidättäytyjän käsikirjasta", joka on opaskirja kaikille verenjuonnin jättäneille vampyyreille. Käsikirjassa pyritään opastamaan, miten Pidättäytyjä voi elää tavallista elämää ihmisten keskellä ilman, että hänet valtaa himo imeä veret jokaiselta naapurilta. Tällaisen lisäinfon kertominen auttaa huomattavasti pääsemään syvemmälle kirjan maailmaan, koska joissain kohdissa vampyyrien asioiden selittäminen ohitetaan varsin nopeasti ja vain raapaisemalla pintaa.

Kirja oli loppupuolelta hiukan pettymys. Vahvan alun jälkeen olisi toivonut, että sama meno jatkuu myös loppuun asti, mutta lopussa tapahtumat menevät eteenpäin sekavammin ja nopeammin, jolloin mukana pysyminen on hankalaa. Myös varsinainen loppuratkaisu oli omaan makuun vähän liian helppo. Olisin kaivannut loppuun jotain omaperäisempää ratkaisua.

Radleyn perhe on mukiinmenevä vampyyrikirja. Se ei kuulu parhaimmistoon kaikista lukemistani vampyyreistä kertovista kirjoista, mutta ei myöskään huonoimpiin. Suurelta osin mielenkiintoisen lähtöasetelmansa ansiosta kirja sijoittuu siis hyvään keskikastiin. :)

------
Alkuteos: The Radleys
Atena 2011, 413 s.
Suom. Taina Wallin
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti