25. maaliskuuta 2012

Eileen Favorite: Sankarittaret

Eileen Favoriten Sankarittaret - kirja osui täysin sattumalta kirjastossa silmääni ja pakkohan se oli lainata mukaan kun kirjan perusidea kirjojen sivuilta meidän maailmaamme karanneista klassikkoteosten sankarittarista oli niin kiehtova.

Penny Entwhistle tapaa äitinsä täysihoitolassa kiinnostavia naisia, jotka oikeasti ovat hengähdystauon tarpeessa olevia romaanien sankarittaria, vaikka naiset itse eivät sitä tiedäkään. Heistä kertovat kirjat on lukittu ullakolle. Täysihoitolassa asiakkaana on sankarittaria Anna Kareninasta Scarlett O'Haraan. Eräänä iltana Penny törmää metsässä hurjaan kelttikuninkaaseen Conoriin, joka on tullut etsimään karannutta vaimoaan. Pennyn on pakko sekaantua tarinaan, eivätkä seuraukset ole kovin hyviä.

Sankarittaret on täynnä intertekstuaalisia viittauksia klassikkoteoksiin ja näiden teosten sankarittariin. En voi ylpeillä lukeneeni aivan kaikkia niitä kirjoja, joihin Sankarittarissa viitataan, joten jotkut viittaukset menivät itseltäni vähän ohi. Onneksi joissain tapauksissa kerrottiin vähän enemmänkin niistä tarinoista, joista kirjassa vilahtelevat sankarittaret olivat paenneet, joten tarinasta tietämättömänkin oli helppo ymmärtää viittaukset.

Hyvästä aloituksesta huolimatta Sankarittaret kadottaa osan punaisesta langastaan kirjan puolivälin tienoilla. Tapahtumat siirtyvät aivan muihin kuvioihin kuin mitä alku antaa odottaa ja menee pitkään ennen kuin päästään takaisin kiinni asiaan. Sitten mennäänkin loppuun niin vauhdilla, että loppuratkaisu on ehkä liian itsestään selvä. Tarinan keskiosaa olisi ehkä voinut miettiä hiukan uusiksi, sillä jotkut asiat eivät ole juonen kannalta oleellisia, jopa melkein turhia.

Sankarittaret on kiinnostavan perusideansa ansiosta hyvää luettavaa, vaikka idean varsinainen toteutus paikoitellen ontuukin todella pahasti. Ehdottomasti on kuitenkin kehuttava tapaa, jolla Favorite on onnistunut sisällyttämään kirjaan viittauksia useampaankin tunnettuun sankarittareen.

------
Alkuteos: The heroines
Gummerus 2008, 308 s.
Suom. Maria Erämaja 
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti