23. maaliskuuta 2012

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Suzanne Collinsin kehuttu ja kohuttu Nälkäpeli - trilogia on ollut jo pitkään lukulistallani. Vihdoinkin sain ensimmäisen osan luettavakseni ja tottakai tämän luettuani piti käydä hamstraamassa kirjastosta myös sarjan seuraavat osat, jotka odottelevat luettavaksi pääsemistä.

Tulevaisuuden Yhdysvallat on tuhoutunut ja raunioista syntyi Panem, joka jaettiin 12. vyöhykkeeseen. Kansalaisten noustua kapinoimaan hallitsijoita vastaan ja hävittyä kapinan, kehitettiin rangaistukseksi Nälkäpeli, joka on vuotuinen tosi-TV-ohjelma. Jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan yksi tyttö ja yksi poika Nälkäpeliin taistelemaan keskenään. Vain yksi voi voittaa ja selviytyä. 16-vuotiaan Katniss Everdeen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa. Hänen kykynsä ovat koetuksella kun Katniss yrittää selviytyä hengissä ja voittajana Nälkäpelistä.

Nälkäpeli on erittäin koukuttavaa luettavaa. Jo muutaman sivun jälkeen olin niin uppoutunut kirjan maailmaan, että oli vaikea päästää kirjaa käsistään. Tapahtumat imaisivat mukaansa ja jännityksellä luin eteenpäin mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Hyvän kirjan merkki on ehdottomasti se, että lukija todella kiinnostuu ja välittää päähenkilön kohtalosta. Nälkäpeliä oli pakko ahmia nopeasti jo senkin takia, että halusin kovasti tietää, mitä kirjan Katnissille tulee tapahtumaan.

Kirjan maailma on brutaali ja karu, tulevaisuuden kauhukuva. Vaikka Nälkäpeli ilmeisesti on nuortenkirja, en suosittelisi sitä ainakaan kovin nuorille, koska joissain kohdissa voi olla joidenkin makuun liian väkivaltainen ja raju. Mitään verikekkereitä ei kannata pelätä, mutta ainakin tämä poikkesi rajusti niistä nuortenkirjoista, joita olen itse lukenut. Nälkäpelin maailmassa elämä on kaikkea muuta kuin pumpulia ja hattaraa.

Päähenkilö Katniss on ihastuttavan vahva hahmo, joka ei luovuta vaikeuksien edessä ja on loistava sankaritar. Kattniss on päättäväinen, itsenäinen ja taidokas tyttö, joka pärjää karussa maailmassa neuvokkuudellaan. Tällainen voimakas naishahmo toivoisi olevan useammassakin kirjassa!

En juurikaan välittänyt kirjassa viritellyistä romanssikuvioista, vaan kiehtovampaa minusta olivat seikkailullisemmat osiot ja yleisesti Nälkäpelin maailma. Joissain kohdissa jonkinlaisen rakkausjuonen tekeminen tuntui vähän liikaa päälleliimatulta ja pakotetulta. Saapa nähdä mihin suuntaan Katnissin ja Peetan romanssinpoikanen lähtee menemään jatko-osissa.

Voisin suitsuttaa kirjaa vielä enemmänkin, mutta en halua tämän kirjoituksen olevan täynnä ylistyssanoja. Parhaiten Nälkäpelin mahtavuuden tajuaa vain lukemalla kirjan. Joten jos scifin, fantasian, seikkailun ja vähän romantiikankin sekoitus kiinnostaa, hopihopi kirja lukemaan!

------
Alkuteos: The Hunger Games
WSOY 2011, 389 s.
Suom. Helene Bützow
kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti